perjantai 9. huhtikuuta 2021

Live Love Levi




Pääsiäinen ja loma on enää muisto vain ja arjessa ollaan oltu kiinni jo tämä viikko. Tai minä lomailin vielä tiistain, mutta päivä kului lähinnä rästihommia hoidellessa.

Levillä tosiaan hurahti pääsiäinen ja kelitkin oli paremmat kuin odottaa saattoi. Perillä oltiin keskiviikkona ja torstaina tehtiin retki Särkitunturille, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Perjantaille ja lauantaille oli suunnitelmissa mäkeä ja toistelin ehkä noin sata kertaa, että onneksi käytiin muutama viikko sitten Simpsiöllä vähän testaamassa. Muuten en tiedä miten olisi käynyt, jännitti niin pirusti jo pelkkä hissi. 

Tuttuun tapaan mäessä vedin lukkoon ja vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Oman hasteensa aloittelijalle teki myös jo hieman sohjoiset rinteet. Perjantai meni lähinnä ihmetellessä (ja auratessa), mutta lauantaina opin sitten vähän enemmän jo tekniikkaakin ja homma sujui edes vähän paremmin. Paljon kuitenkin vaatisi vielä harjoittelua ja toistoa, että alkaisi sujumaan edes hyvin. 

Minttukaakao maistui tauolla


Vähän harmittaa myös, kun iso osa touhusta jää näkemättä ja tekemättä, kun ei osaa ja uskalla laskea edes vähän jyrkempiä rinteitä. Harjoittelin vain parissa loivassa vierekkäisessä rinteessä ja muu porukka ymmärrettävästi ei saanut siitä juuri mitään, joten passitin muut muihin rinteisiin, että saavat vähän edes vastinetta rahalle eikä tarvi mun perässä (lue edellä) roikkua. Hyvin pärjäsinkin ja kun muut palasivat päivä alkoikin olla täysi. Seuraavaksi rinteeseen sitten taas heti ensi talvena :-D Ja sama opettelu alusta. Nyt keskitytään muihin lajeihin siihen asti.

Muuta ei sitten oikein ehtinytkään, lauantaina mäen jälkeen paljuiltiin ja sunnuntai meni lähinnä palauttelussa. Käytiin keskustassa kävellen ja siinä jo meni mukavasti aikaa. Maanantaina aamusta startattiin kotia kohti ja matka taittui yhdellä pysähdyksellä yhdeksässä tunnissa. Kyllä oli paikat jumissa matkan jälkeen. 

Loma oli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut, mutta nyt saa talvi tältä erää riittää. Kevättä kohti!

Maisemia voisi kyllä ihastella vaikka kuinka pitkään.










Mukavaa viikonloppua!



Instagram: h_niinahelena


torstai 1. huhtikuuta 2021

Lomalla

Lomalla ollaan oltu nyt muutama päivä. Käytännössä kesäloman jälkeen ei ole vapaata tullut pidettyä yhtään ylimääräistä. Yleensä saatan pitää joitain yksittäisiä liukumapäiviä silloin tällöin varsinkin koululaisten syys- tai joululomien aikaan, mutta nyt ei ole tullut pidettyä niitäkään. 

Etätyö varmasti osaltaan vaikuttaa, ei jotenkin ole tarvetta pitää vapaata, kun kuitenkin on kotona eikä nuo koululaisetkaan enää äitiä tarvitse lomilla. Päinvastoin, parempi olisi pysyä poissa jaloista.

Talviloma oli tarkoitus pitää vasta parin viikon päästä, koska piti lähteä Madeiralle vaan toisin kävi. Siirrettiin lomat sitten tähän pääsiäisviikolle. Tiistaina pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Leviä. 

Matkaa kertyy Vaasasta aika monta kilometriä ja jaettiin matka kahteen päivään pitäen välistoppi Oulussa. Yövyttiin hotellissa ja keskiviikko aamuna matka jatkui. 

Perillä oltiin keskiviikkona iltapäivällä. Meillä siis asuu sukulais-ystäväperhe täällä Levillä ja asumme heidän luonaan.

Torstain ohjelmassa oli vaellus Särkitunturille. Reitti oli helppo, hyvä polku, joka oli käytännössä tie. Piti varoa vain, ettei astu polulta liian sivuun. Silloin nimittäun upposija syvälle. :-) Reitin pituus polkua pitkin oli 3,2 km ja reitin puolivälissä oli grillipaikka. 

Ensin kivuttiin huipulleja paluumatkalla pysäjdyttiin syömään eväitä, makkaraa, vaahtokarkkeja ja banaaniakin grillattiin. Päälle vielä termarikahvit. Hyvää oli! 

Muita ihmisiä ei juurikaan näkynyt ja oli oikein mukava pikku päiväretki.

Hyvää pääsiäistä!



















Instagram: h_niinahelena


torstai 25. maaliskuuta 2021

Mitä hyvää korona-aika on tuonut?



Viime viikolla täyttyi vuosi ns poikkeustilaa ja monella myös etätöitä. Aika on mennyt kyllä nopeasti, ei taas muuta voi sanoa. Tosin eipä olisi vuosi sitten käynyt mielessäkään, että vielä vuoden päästä ollaan tässä eikä loppua näy. 

Oikeastaan asian kanssa on oppinut elämään, se on osa arkea ja on selvää, että paluuta entiseen ei ole. Kuitenkin uusi normaali ilman koronarajoituksia on enemmän kuin tervetullut. Varmasti jotain rajoituksia ja uusia sääntöjä tulee jäämään, mutta myös niiden kanssa sitten opetellaan elämään. Ei muukaan auta. 

Korona on kuitenkin opettanut itselleni aivan uusia asioita. Olen oppinut pysähtymään ja keskittymään hetkeen sekä olemaan aloillani. Aina ei tarvitse rientää kieli vyön alla paikasta toiseen. Ennen oli aivan vieras ajatus, että olisin töiden jälkeen koko illan kotona tai että viikossa on monta iltaa peräkkäin, ettei ole pakollisia menoja tai kuskauksia. Nykyisin tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Kaiken ei tarvitse myöskään olla niin ennalta suunniteltua ja kalenteriin merkattua. Kalenteri voi olla tyhjänä ja silti voi tehdä jotain tai päinvastoin, jotain suunniteltua voi jättää tekemättä eikä maailma siihen kaadu. 

Olen myös löytänyt itselleni uusia harrastuksia ja niitä kuuluisia "mun juttuja".  Pitkäaikaisia ajatuksen tasolla muhineita ideoita on pikkuhiljaa alkanut konkretisoitua ja palaset loksahtelee kohdilleen. Hitaasti ja työtä vaatien, mutta mihinkäs tässä olisi kiire? Hiljaa hyvä tulee. 

Kyllä olisin vallan mainiosti selvinnyt ilman koronaakin, mutta tavallaan tämä poikkeusaika on opettanut avaamaan silmiä ja katsomaan asioita vähän eri kantilta. On myös opittu ihan uusia tapoja toimia arjessa ja ehkä myös olemaan enemmän läsnä. 

Vielä tulee menemään jonkin aikaa ennen kuin tilanne on Suomessa saati koko maailmassa hallussa, mutta se päivä tulee vielä. Toivottavasti sitä ei tarvitse kovin pitkään enää odotella. 



Instagram: h_niinahelena

torstai 18. maaliskuuta 2021

Laskettelu - uuden lajin kokeilua

Viime lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin kohti Lapuaa Simpsiön hiihtokeskukseen. Täällä laukeuksillahan ei tunnetusti juuri mäkiä ole, mutta silti muutamakin pieni laskettelukeskus löytyy maakunnasta. Yksi, Öjberget jopa Vaasasta. Se on vain niin pieni, että hienon sään sattuessa viikonloppuna aika menee lähinnä hissijonossa. 

Simpsiö on läntisen Suomen suurin monirinteinen laskettelukeskus. Simpsiöllä on kuusi rinnettä hisseineen. Korkeutta on 90 metriä ja pisin rinne on 600 metriä. Rinnealueelta löytyy myös muita aktiviteettejä laskettelun lisäksi. Perinteisen hiihdon ystäville löytyy valaistut hiihtoladut vaihtelevassa maastossa. Lisäksi keskuksesta löytyy pulkkamäki. Alueelta löytyy myös ravintola ja pidemmäksikin aikaa voi majoittua huoneistohotelliin tai mökkeihin. 

Simpsiö on noin tunnin ajomatkan päässä Vaasasta, joten ei vaadi kovin suuria ponnisteluita. Sinne siis suunnattiin. Lapset ovat lasketelleet pienestä pitäen, toki väliin on sattunut talvia, jolloin ei juurikaan ole laskettelemaan päässyt lumen puutteen ja aikatauluongelmien takia. Tänä talvena sen sijaan on lunta riittänyt ja aikaakin eri tavalla, kun ei ole päässyt matkustamaan eikä muut harrastukset ole vieneet kaikkea aikaa. 



Mies on myös lasketellut pikkupojasta lähtien, mutta itse olen lasketteluvermeet pukenut ensimmäistä kertaa päälleni vasta muutama vuosi sitten, 37-vuotiaana. Lapsena homma jäi tutustumatta, teininä ei kiinnostanut ja siitä vähän vanhempana en uskaltanut. Jostain se innostus kokeiluun tuolloin ensimmäisellä kerralla löytyi, mutta kuitenkin olen lasketellut tätä ennen vain pari kertaa. Ensin Simpsiöllä ja toisen kerran Levillä pari vuotta sen jälkeen. Nämä kerrat on menneet lähinnä auraten ja osittain syytän kyllä myös huonoja välineitä. Sukset olivat aivan liian pitkät ja ns vanhanaikaiset. 

Alkuvuodesta löysin juuri oikeanlaiset sukset hyvästä alesta ja päätin opetella taas vähän lisää. Mies ilmoittautui opettamaan ja niinpä Simpsiölle päästyämme suuntasimme harjoittelumäkeen lasten mennessä suoraan oikeaan rinteeseen. 

Sain isännältä hyvät ohjeet, mutta silti pienen nyppylän päällä hirvitti, alkuun jännitti myös hissi, joka harjotusmäessä on ns tuttihissi :-) Edellisestä kerrasta oli kuitenkin se muutama vuosi vierähtänyt. Hissistä selvittiin ja mäen päällä meinasin tyylilleni uskollisena mennä täysin lukkoon. Pikkuhiljaa sitten miehen opastuksella pääsin etenemään mäkeä alas hallitusti. Ensimmäinen meni täysin auraten. Toinen ja kolmas jo vähän paremmin, jonka jälkeen myönnyin siirtymään oikeaan rinteeseen.

Taas jännitti hissi. Ja taas selvittiin. Ylhäällä tuli taas tuumaustauko, rinne ei ole jyrkkä eikä kovin korkea, mutta huipulla on aika jyrkkää varsinkin kokemattomalle. Siinä tehtiin taas vähän ajatustyötä ja aurattiin lisää. Kyllä se siitä alkoi sujumaan. Miehen tavoitteena oli saada minulta auraus kokonaan pois, mutta ei ihan onnistuttu. Ymmärsin kuitenkin tekniikan ja se alkaa löytyä pikkuhiljaa. Vauhtiakin alkoi tulla ihan kivasti. 



Ehkä homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Talvi ei kuitenkaan ihan heti ole loppumassa. 

Sääkin oli lopulta hyvä, aurinko ei paistanut, mutta se ei menoa haitannut. Mukavaa yhteistä aikaa perheen kanssa. Kahden teinin perheessä sitä ei liiemmin ole. Tai aikaa on ja vaikka kaikki ollaan kotona viihtyviä tyyppejä, sitä yhteistä tekemistä on kuitenkin nykyisina aika vähän. Teinit puuhaa omiaan eikä vanhempien ehdotukset juurikaan kiinnostele. Leffailta joskus saadaan aikaiseksi. 

Kyllä laskettelu vois olla mun juttu ja homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Lunta kuitenkin näkyy riittävän vielä pitkäksi toviksi :-) 




Tykkäätkö sä laskettelusta? 


Instagram: h_niinahelena

Live Love Levi

Pääsiäinen ja loma on enää muisto vain ja arjessa ollaan oltu kiinni jo tämä viikko. Tai minä lomailin vielä tiistain, mutta päivä kului läh...