perjantai 24. heinäkuuta 2020

Tasaiselta Vaasan maratonilta Transgrancanariaan


Ajattelin kertoa nyt vähän historiaa tästä juoksuinnostuksestani. Jää sitten itsellekin kirjoitettuna muistiin :-)

Muutamiin kilpailuihin on tullut osallistuttua ja se alkoi oikeastaan vahingossa. Aikanaan kun juoksusta innostuin, maratoneja juokseva kaveri kehotti osallistumaan puolikkaalle. Tuntui mahdottomalta ajatukselta, mutta siitä huolimatta jäi kaivelemaan.

Liikkeelle olin lähtenyt käytännössä nollasta. Joskus nuorempana olin käynyt suhteellisen paljonkin erilaisissa jumpissa, mutta varsinainen kestävyysliikunta ei koskaan ollut kuulunut arkeeni kävelyä kummemmalla tavalla. Itseasiassa muistan sanoneeni, että en osaa juosta. Siis kuinka ei osaa juosta? Tarkoitin sillä lähinnä hengitystekniikkaa ja vauhdin jaksottamista ja osaaminen tarkoitti sitä, että pingoin aina liian lujaa. Ei sitä olemattomalla kunnolla tietenkään kukaan jaksa.

Pikkuhiljaa, kun aihe alkoi kiinnostamaan, tutkin asiaa netistä ja lehdistä. Löysin aloittelijan juoksuohjelman, jota lähdin toteuttamaan. Ohjelma alkoi ihan nollasta, ensin kävelyä, pikkuhiljaa minuutin juoksupyrähdyksiä. Sitten kahden minuutin. Viiden minuutin kävelyjä välissä. Muistan, että joskus oli niin raskasta. Mutta onhan se vieläkin, jos huono päivä sattuu.



Jossain vaiheessa kävin lyhyen juoksukoulunkin ja siellä tapahtui muutama ahaa -elämys. Ei tarvitse juosta verenmaku suussa niin lujaa kuin kintuista pääsee. Ei. Riittää kevyempi eteneminen ja jos haluaa kehittää kuntoa ns nollasta, nimenomaan siitä tulee lähteä liikkeelle. Vetoja ja kiihdytyksiä ehtii sitten myöhemmin.

Juoksukoulussa juoksin ensimmäistä kertaa eläissäni muutaman kilometrin matkan putkeen pysähtymättä eikä se tuntunut edes pahalta. Mikä voittajafiilis olikaan sen jälkeen, muistan vieläkin sen tunteen, vaikka aikaa on jo vierähtänyt useampi vuosi.

Juoksukoulu oli oikeastaan se ratkaiseva tekijä, voisin jatkaa juoksua vähän tavoitteellisemmin ja ehkä jopa osallistua puolimaratonille.

Juoksukoulun jälkeen alkoi siis treenaaminen Vaasassa järjestettävälle puolimaratonille. Tavoitteena oli ainoastaan maaliinpääsy ilman yhtäkään kävelyaskelta, että voisin sanoa juosseeni koko matkan. Niin tapahtuikin ja sen jälkeen nälkä kasvoi, seuraavana keväänä osallistuin Kyrönjoki maratonin puolikkaalle. Samoin sitä seuraavana keväänä. Syksyllä oli taas aika Vaasan puolikkaalle.

Keväällä HCR ja seuraavana keväänä myös. Olen siis osallistunut kolmeen eri puolimaratoniin, kaikkiin kaksi kertaa. HCR, joka on siis Helsinki City Run lähdin ns soitellen sotaan, en juurikaan treenannut. Maaston profiili oli erilainen kuin täällä lakeuksilla. Oli enemmän mäkeä ja vaihtelevuutta. Jo ensimmäisen HCR:n jälkeen päätin, että tämä laji oli nyt tässä. Minä olen juoksuni juossut, ei mitään järkeä osallistua kilpailuihin, kun niin sanottu treenaaminen tapahtuu muutama viikko ennen koitosta. Sama toistui seuraavana keväänä ja samat ajatukset. Juoksut on juostu, jos ei ihminen ymmärrä mitä on menossa tekemään ja vetää itsensä piippuun stressaten etukäteen treenaamattomuutta ja jälkeen päin huonoa aikaa, koska ei ole treenannut. Onko siinä mitään järkeä? Silloin päätin, että ei ole ja lopetin juoksemisen.

Samalla jäi myös muu liikkuminen aika vähäiselle. Ei ollut oikeastaan kuin vähän kävelyä ja silloin tällöin kävin jumpassa tai salilla. Painokin siinä alkoi nousta ja vaatteet kiristämään.

Useamman vuoden olen jo pyöräillyt työmatkat. Välillä ympäri vuoden. Matka on suhteellisen lyhyt ja kesäaikaan olen usein pyöräillyt lenkin kautta töihin siten, että viiden kilometrin matka on välillä moninkertaistunut. Huomasin nauttivani pyöräilystä etenkin aamuisin ja työmatkojen venyttämisestä tulikin melkein joka-aamuinen rutiini.

Välillä juoksuintokin nosti päätään ja saatoin tehdä niin, että pyöräilin ensin töhin, kävin heittämässä repun pukuhuoneeseen ja kävin vielä tekemässä juoksulenkin. Liikunnasta huolimatta tai siitä johtuen ruoka kuitenkin maistui ja paino oli salakavalasti päässyt nousemaan niin, että juoksu oli raskasta. Koin aikaisemmin jotenkin, että juoksu on ainoa oikea urheilulaji kunnon kehittämiseen ja ylläpitämiseen ja koska en sitä ollut viime aikoina tehnyt, koin olevani huonossa kunnossa enkä tee mitään. Näin asia ei kuitenkaan ollut.



Pyöräilystä innostuneena lähdin työkaverin houkuttelemana myös Botniapyöräilyyn. Myös sinne lähinnä soitellen sotaan, olihan se kesäloman päätteeksi. Kokemuksena pyöräilykisa oli hieno ja loppuaika oli päivän kuntoon nähden erittäin hyvä. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta menimme kaverin kanssa koko matkan yhdessä ja se toi tsemppiä etenemiseen. Tuo tapahtuma oli pari vuotta sitten, kun helle helli Suomea monta viikkoa, myös kisapäivänä oli lämpöä noin 30 astetta ja se toi oman haasteensa kilpailuun.



Viimeisimpänä vaan ei todellakaan vähäisimpänä polkujuoksu Transgrancanaria Gran Canarialla helmikuussa 2019. Gran Canaria on meille tuttu lomapaikka ja olimme jälleen menossa sinne talvilomalle pariksi viikoksi. Transgrancanaria osui loman ajalle ja siitähän se ajatus sitten lähti. Matkavaihtoehtoja oli monta, mutta päätyi lopulta 30 kilometrin matkaan. Sinnekään ei suuremmin treenailtu, kaiken lisäksi mursin käteni vielä yhdellä niistä harvoista treenikerroista muutama viikko ennen lähtöä. Onneksi ei tullut kipsiä ja lääkärin luvalla sain osallistua kisaan. Vähäinenkin treenaaminen kuitenkin jäi ja lähdinkin siihen matkaan lopulta ajatuksella kävellään. Tuo kisa oli kuitnekin jotain ihan uutta, en osannut etukäteen edes kuvitella mitä on tulossa, oli nousua ja laskua, kivikkoa ja kuivaa maastoa, pirunpeltoa. Pääsin kuin pääsinkin tuonkin kisan kuitenkin ehjänä maaliin.



Syksy 2012 Vaasa maraton puolikas
Kevät 2013 Kyrönjoki maraton puolikas
Kevät 2014 Kyrönjoki maraton puolikas
Syksy 2014 Vaasa maraton puolikas
Kevät 2015 HCR
Kevät 2016 HCR
Kesä 2018 Botniapyöräily 67 km
Talvi 2019 Transgrancanaria polkujuoksu 30 km

Transgrancanariasta jäi taas nälkä ja taustalla kytenyt ajatus MIUT Madeirasta syttyi kunnolla. Se oli tarkoitus toteuttaa viime keväänä 2020, mutta olosuhteiden pakosta koko kisa peruttiin ja osallistumisen sai siirtää ensi vuoteen 2021. Sitä kohti nyt mennään ja katsotaan kuinka akan käy.



tiistai 21. heinäkuuta 2020

Kadonneen motivaation löytyminen

Kauan se oli kateissa ja monta yritystä löytymiseen. Nyt näyttäisi kuitenkin tosissaan siltä, että vihdoin on liikuttu enemmän kuin satunnaisesti.

Nyt kun motivaatiota ja intoa on löytynyt, on kiva hieman suunnitellakin treenejä. Pitkä matkahan tästä tulee tavoitetta MIUT Madeira 42 km kohti. Kompastuksia varmasti tulee eikä aina suju niin sutjakkaasti ja hyvin, mutta ehkä se on sen arvoista.


Viime viikolla ostettiin lennot ja varattiin majoitus Madeiralta huhtikuulle. Ollaan siis hieman lähempänä totuutta taas ja motivaatiota treenaamiseen olisi syytä olla. Aikaa on vielä hyvin, mutta ei liikaa kuitenkaan. Nyt kun aikaa on, voikin tähdätä uuteen ennätykseen. Minähän en tosin ole noin pitkää matkaa koskaan juossut eli ennätys se on jo itsessään mikäli maaliin pääsen.

Viime viikolla kuntoportaita kiivetessäni totesin, että hommia kyllä on ja paljon, en sitä toki ole epäillytkään missään vaiheessa. Pohjakunto on olemassa, ei se minnekään ole hävinnyt, mutta talven aikana se täytyy saada siihen malliin, että saa itsestänsä parhaan irti. 




Ja kyllä, osallistun kisaan täysin vapaaehtoisesti ja omasta halusta, vaikka välillä näitä tekstejä lukiessa saattaa vaikuttaa siltä, etei vähempää voisi kiinnostaa. tämä on kuitenkin vuosien varrella tullut haaveekseni, vaikka en joskus olisi voinut kuvitellakaan maksavani siitä, että pääsen ulkomaille juoksemaan ja rääkkäämään itseäni. Niin ne ajatukset muuttuu. 


.
Viime viikolla kulki hyvin ja saldosta tuli tälle pohjalle tosi hyvä. Tiistaina noin 7 km yhteislenkki. Keskiviikkona pyöräillen kuntoportaisiin Öjbergetille 15 km suunta ja 5 x raput ylös ja alas. Rapuissa käytin eri liikkeitä, hyppyjä, askelkyykkyjä, juoksua, kävelyä. Tuo päivä olikin kova, kun etukäteen mittasin pyöräilymatkan reilusti alakanttiin. Maps näytti sen olevan meiltä 10 km, mutta totuus olikin 15 km eli matka piteni 10 km, kun takaisinkin piti tulla.





Perjantaina kävin aamulla juoksemassa vitosen verran. Lenkki kulki taas Vaasan rannikolla ja tämä on ehdottomasti yksi lempipaikoistani Vaasassa. Vuodenajalla ei ole väliä, aina yhtä kaunista.

Lauantaina käytiin miehen kanssa yhdessä 11 km lenkki välillä juosten ja välillä kävellen. Näistä raskain oli lauantain lenkki, mutta johtunee osittain oudokseltaan runsaista kilometreistä jo aikaisemmin viikolla.




Suunnitelmana olisi nyt muuama viikko herätellä kroppaa taas treeneihin ja hakea tuntumaa. Pikkuhiljaa voi sitten kehittää jo määrätietoisempaa treeniohjelmaa kohti MIUT Madeiraa 2021. 

Miten sun treenit kulkee?


perjantai 17. heinäkuuta 2020

Tallinna

Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että Tampereelta matka jatkui Tallinnaan. Tampereelta lähdimme keskiviikkona aamupäivällä ajelemaan kohti Helsinkiä. Kiire ei ollut ja Helsingissäkin käytiin vielä kaupoilla kuluttamassa aikaa. Ja tietenkin syömässä, tällä kertaa Hesburgerissa :-)

Laiva lähti alkuillasta ja siellä kyllä huomasi koronan tuoneet muutokset. Laivalla ei ollut ketään. Tai olihan siellä, mutta tavanomainen ruuhka puuttui ja välillä tuntui kuin olisi ollut aavelaivassa. Niin autiota oli. Kyseessä oli Silja Europa ja kun ajatukseen tottui, mukavahan se oli, kun ei ollut ruuhkaa ja mahtui hyvin kulkemaan.



Matka oli varattu ja suunniteltu siten, että yksi yö nukutaan laivassa, vaikka oltiinkin jo Tallinnan satamassa. Ollaan käyty Tallinnassa monen monta kertaa, ei enää hajuakaan kuinka monta ja usein myös yksi yö yövytty laivassa. Monesti ajoittuu viikonloppuun tai vähintään on muuten vain paljon porukkaa ja meno ja meteli sen mukaista. Ihmiset kulkee laivan baareista hytteihin ja osassa pidetään jatkoja, joku ei löydä omaa hyttiään tai kavereita. Milloin mitäkin. Nyt ei siis kuitenkaan ollut ja sai hyvin nukuttua. Ei kuulunut mitään mistään. Sekin oli aika outoa.

Laivasta piti poistua aamulla klo 8 ja myös poistuimme. Tarkoitus oli kävellä hieman satamasta pois päin ja mennä aamiaiselle johonkin kivaan kahvilaan, mutta hyvin pian selkisi, että hyvin harva paikka lähistöllä tarjoaa aamiaista tai on ylipäätään edes auki ennen yhdeksää. Käveltiin Vanhan kaupungin torille ja bongattiin ravintola, joka mainosti breakfastia. Avaisi ovensakin jo ysiltä eli ihan pian. No, eipä avannut ja alkoi jo takaraivossa kiristää. Minä kun yleensä tarvitsen jotain syömistä ja etenkin kahvia suunnilleen siinä vaiheessa, kun saan silmäni auki. Tuosta hetkestä oli jo vierähtänyt tovi.



Kätevä mies tuntee vaimonsa ja näppärästi googlen avulla löysi meille aamiaispaikan ihan nurkan takaa. Reval Cafe -ketjun viihtyisä kahvila ihan Vanhan kaupungin torin kupeessa nurkan takana. Syötiin aamiainen siellä. Tarjolla oli munakkaita, englaintilainen ja eurooppalainen aamiainen, puuroja jne. Kaikki varmasti löytävät tuolta jotain mieluista syömistä eikä hintakaan päätä huimannut, alle 30 euroa jäi hintaa neljän hengen aamiaissetille.

Vietiin tavarat hotellille säilöön ja lähdettiin jälleen kävelemään päämäärättömästi. Käytiin parilla ostarilla ja jotain riepua löytyikin. Aika kului ja päästiin pizzerian kautta hotellille ja saatiin huone. Hotelli oli St. Barbara ja voin kyllä lämpimästi suositella hotellia. Todella rauhallinen ja sijaintikin on hyvä. Vanhaan kaupunki on kivenheiton päässä ja satamaankin käveli alle puolessa tunnissa. Hotelli on saksalaisten omistama ja on joskus aikaisemmin toiminut sairaalana. Jos jotain negatiivista hotellista etsii niin aamupala oli suppea ja musiikki soi aamiaistilassa aivan liian kovalla. Aamiaisellakin kuitenkin sai vatsansa täyteen, mutta jos hotellivierailulla haluaa nauttia kattavasta aamiaisesta, ei tätä hotellia kannata valita.


Päikkäreiden jälkeen suunnattiin Toompean mäelle. Siellä on käyty monta kertaa ja myös siellä oli ihmisiä paljon vähemmän kuin yleensä. Oikeastaan oli ihan kiva kävellä, kun ei ollut ruuhkaa eikä edes satanut :-)


Perjantaina Tallinnassa jatkettiin kulkemista kaupoissa ja vanhassa kaupungissa. Vanhan kaupungin torin kupeessa käytiin terassilla jätskillä ja olusilla. Lauantaina suunnattiin kotiin. Paluumatkalle saatiin varattua hytti niin ei tarvinnut kaikkien tavaroiden kanssa kulkea pitkin laivan käytäviä. Viimeiset shoppailut vielä laivalta ja illaksi kotiin.



Lenkit jäi Tallinnassakin tekemättä, mutta kävelykilometrejä kyllä tuli sielläkin. Kaikkineen oikein mukava reissu!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Tänään se tapahtui

Pitkästä, pitkästä aikaa! Kunnon juoksulenkki, olen niin täpinöissäni, että pitäähän se tännekin raapustaa.



Makoilin iltapäivällä sohvalla ja WhatsAppin hölkkäryhmässä huhuiltiin lenkille. En porukasta tunne montaakaan, pari vain ja muutaman tiedän. En siis juurikaan ryhmän kanssa käy yhteislenkeillä, tämä taisi olla toinen kerta. Ensimmäinen taisi olla tammikuussa.

Nyt sitten oli tuttuja lähdössä eikä muutakaan tekemistä ollut suunnitteilla niin hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan. Lähtöpaikka oli rannassa ja matkalla ajellessani mietin miksi en mennyt pyörällä, siinähän olisi saanut hyvän alkulämmön ja loppuverkankin. No, se oli myöhäistä siinä vaiheessa.

Meitä oli neljä tänään paikalla ja lähdettiin hölköttelemään hiekkatietä pitkin rantaa. Lenkkeilen tuolla paljon läpi vuoden enkä koskaan kyllästy siihen. Maisemat on upeita! Vaasakin on kyllä kaunis kesäkaupunki, varsinkin rannan tuntumassa.




Juoksu sujui yllättävän hyvin ja vajaa 7 km mentiin. Sykkeet toki oli vähän turhan korkealla välillä, mutta sitten vähän hidasteltiin ja palauteltiin. Vauhti pysyi kuitenkin maltillisena koko lenkin ajan.  Uskomaton fiilis! Kyllä kannatti lähteä ja suunnittelinkin jo loppuviikon liikunnat valmiiksi! Kyllä se nyt tästä lähtee taas, jee!

Mies olikin sillävälin katsellut lentoja Madeiralle, kyllä täältä vielä noustaan! Kohti Madeiraa!

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Kesäloma alkoi - suuntana Tampere!



Kesäloma alkoi viikko sitten ja koronasta huolimatta suunnittelimme jo alkukesästä pienen kesälomareissun. Alkuun ajatus oli pysyä kotimaan rajojen sisäpuolella, mutta päädyimme kuitenkin varaamaan parin päivän reissun myös Suomenlahden yli Tallinnaan.

Matka kuitenkin alkoi kotimaassa, Tampereella, josta oli varattuna parin yön hotellipaketti Holiday Club -kylpylässä Lapinniemessä. Reissua varatessa ei ollut vielä tietoa koronan etenemisestä tai rajoitusten poistumisesta ja päätettiinkin jo silloin, että sitten mennään tilanteen mukaan. Valmistauduttiin jättämään myös reissu kokonaan väliin, jos siltä näyttää.


Rajoituksia höllennettiin ja matkaan päätettiin lähteä. Mukaan pakattiin tietty käsidesiä ja tyttöjä muistutettiin vielä tarkasta hygieniasta ja käsienpesusta. Tiedossa oli myös, että hygieniasta huolimatta tartunnan voi saada, jos sille altistuu. Luottavaisin mielin kuitenkin lähdettiin matkaan.

Päästiin yllättävän ajoissa liikkeelle maanantaiaamuna ja yhden pysähdyksen taktiikalla suunnattiin ensimmäisenä Tampereelle moikkaamaan kamuja. Kavereiden luona syötiin lounas ja jatkettiin siitä hotelliin, jossa huone olikin jo valmiina. Huone oli perus hotellihuone kahdella lisävuoteella ja hyvin mahduttiin nukkumaan ja olemaan huoneessa se aika, mikä siellä oltiin. Ei mitään valittamista.

Kylpyläkin oli auki, joten suuntasimme sinne hetkeksi. Holiday Club Lapinniemen kylpylä on viihtyisä ja valoisa. Tilaa oli myös juuri sopivasti ainakin nyt, kun ihmisiä ei ollut ihan täyttä määrää. Tytöt on jo niin isoja, että vesileikit ei kovin pitkää aikaa jaksa kiinnostaa, pakolliset kylmä- ja porealtaat kuitenkin käytiin läpi ja sitten saunan kautta pois. Itse en oikeastaan tykkää yhtään kloorivesistä ja mieluiten skippaisin aina koko homman, mutta piti nyt yhteisen perheloman kunniaksi mennä myös pulahtamaan :-) Mieluusti käyn kyllä meressä ja järvessä aina kun tilaisuus tulee.

Illalla lähdettiin vielä kaupungille kävellen ja käytiin samalla reissulla tankkaamassa paikallisessa Amarillossa burgerit.






Tiistaille oli suunnitteilla tytöille Särkänniemeä ja vanhemmille kaupunkia. Sää näytti vähän huonolta ja välillä satoi reippaastikin. Päivä kuitenkin sujui hyvin sekä tytöillä, että meillä vanhemmilla. Kuljettiin keskustan tuntumassa päämäärättömästi ja käytiin Ravintola Rannan terassilla juomassa lomaoluet. Tuossa paikassa mieleen jäi erityisesti kirkkaanppunaiseksi sisustetut WC-tilat. Paikka oli muutenkin oikein viihtyisä.




Iltapäivällä käytiin sushilla, joka on sinänsä erikoista, että sain miehen myös houkuteltua sushi-ravintolaan. Sushiin ei koskenut, mutta minä keskityin sushiin ja mies söi sitten muuta buffet-pöydästä. Molemmat oli tyytyväisiä.



Alkuillasta käveltiin Särkänniemen portille tyttöjä vastaan ja yhdessä köpöteltiin sieltä hotellille. Illalla käytiin vielä pulahtamassa kylpylässä, itse lähinnä sen takia, että pääsen saunaan lämmittelemään sateisen ja kolean päivän päätteeksi.

Tampere on kyllä kaunis kaupunki ja voisin ehkä jopa harkita asuvani siellä.



Keskiviikkona matka jatkui kohti Tallinnaa ja siitä kooste erillisessä postauksessa :-) Lenkkivaatteetkin oli mukana, mutta eivät eksyneet päälle kertaakaan. Kävelyä sen sijaan tuli ihan kiitettävästi ilman suunnittelua.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kesälomalla

Huomenna maanantaina on virallisesti ensimmäinen kesälomapäiväni ja siitä eteenpäin neljä viikkoa! Nyt ennen loman alkua on ehditty jo päästä kesäfiilikseen, kiitos kesäkuisen helleaallon. En kyllä muista koska olisi ollut näin lämmintä kesäkuussa, onko koskaan?

Kesään on tähän mennessä kuulunut suppailua, piknikkiä, uintia, ystävien tapaamista muutamien illanistujaisten merkeissä. Kivaa puuhaa siis jo nyt paljon takana tälle kesälle ja loma vasta alkamassa.

Huomisaamuna suunnataan perheen kanssareissuun, ensin Tampereelle pariksi päiväksi, sielläkin tavataan ystäviä ja sen jälkeen koronasta huolimatta parin päivän visiitti Tallinnaan. Tallinnassa on tullut käytyä monet kerrat jo, mutta nyt edellsiestä reissusta on vierähtänyt jo pari vuotta.


Loppuloman suunnitelmat on vielä auki, mutta eiköhän jotain kivaa ole vielä tiedossa. Esikoinen lähtee rippileirille parin viikon päästä ja mieskin menee jo töihin silloin. Kuopuksen kanssa keksitään sitten jotain kivaa. Oma lempipaikkani on meidän perheen kesänviettopaikka Camping Jurva. Meillä on siellä asuntovaunu kausipaikalla nyt neljättä kesää ja kevään ja kesän viikonloput on pääosin kuluneet siellä tänäkin vuonna.

Kausipaikka leirintäalueella on erittäin hyvä vaihtoehto kesämökille. Ei ole pakollista työleiriä joka viikonloppu odottamassa, mutta halutessaan voi osallistua alueen kunnostustöihin talkoohengessä. Seuraa ja yhteistä ajanvietettä löytyy, mutta aikaa voi viettää myös itsekseen omalla vaunupaikalla.

Treenitkin onnistuu kesäpaikassa hyvin, alueella on hyvät polkumaastot, mutta niiden käyttö on kyllä tänä kesänä jäänyt aika vähälle. Pari kertaa on kierretty järven ympäri menevä lenkki. Osittain johtuu kyllä helteestäkin liikunnan vähyys, mutta ei sitä yksin voi syyttää. Motivaatio nyt taas vähän hukassa. Ehkä se tässä loman aikana herää taas, syytä ainakin olisi.


tiistai 30. kesäkuuta 2020

SUP-lautailu - uusi tehokas treenimuoto tai mukava rentoutumiskeino

SUP-lautailu rantautui Suomeen muutama vuosi sitten ja tuntuu, että tänä kesänä sen suosio on suorastaan räjähtänyt. Liekö alkukesän helteillä ja korona-rajoituksillakin ollut osuutta asiaan.

Kun ensimmäistä kertaa näin aiheesta kuvan, ajattelin heti, että tuo voisi olla mun juttu. Samana kesänä lajia ei kuitenkaan tullut kokeiltua, mutta heti seuraavana kesänä tarjoutui tilaisuus mennä kokeilemaan lajia ryhmässä ja tähän kuului mukaan myös opastus. Hintakin oli muistaakseni erittäin kohtuullinen.

Silloin sattui normaalituulinen päivä ja luulot kyllä karisi heti alkuunsa. Jotenkin olin päässäni kuvitellut astuvani laudalle rannasta ja lähteväni melomaan. No, eihän se ihan niin mennyt. Alkuun saatiin opastus rannalla, kuivalla maalla. Melan tulee tietysti olla tietyn mittainen, melontatyylillä on merkitystä ja kyytiin mennään aluksi polvilleen. Sitten kun se tuntuu hyvältä ja jopa vakaalta, voi alkaa harkitsemaan seisomaannousua.

Laudoissakin on eroja ja otin jo tuolloin aloittelijalle sopivan laudan. Muistan kuinka alkuun tuntui erittäin kiikkerältä ja huteralta, mutta pikkuhiljaa pääsin nousemaan seisomaan. Tämä kurssi järjestettiin Vaasan Hietasaaressa Supstationilla.

Täytyy myöntää, että jos olisin mennyt lajia kokeilemaan ominpäin, ilman opastusta, olisi se hyvin suurella todennäköisyydellä jäänyt siihen kertaan ja tuskin olisin edes jatkanut rantaa pidemmälle silläkään kertaa. Opastuksen avulla kuitenkin suppailtiin tunnin verran.

Sen jälkeen olen kesällä kokeillut lajia kerran tai kaksi ja reissussakin on ollut lähellä, mutta on jäänyt sitten tekemättä.



Tänä kesänä lautoja on myyty paljon ja pari kaveria on ostaneet omat laudat joko itselleen tai lapsilleen. Itse pääsin testaamaan siskon lautaa ja vaikka alkuun oli hyvin kiikkerää, päätös oman laudan hankkimisesta oli valmis ja heti sen suppailun jälkeen tilasinkin omani. Siskon lauta on suht pitkä ja kapea, itselleni halusin leveämmän laudan ja sen myös hankin.

Lauta on ollut käytössä nyt vajaa pari viikkoa ja suppailtu on paljon. Lisäksi nuorempi tyttäreni ihastui myös lajiin niin, että hankki itse omilla säästöillään myös laudan. Laudat onkin olleet varsinainen myyntihitti, ei löytynyt yhdestäkään Vaasan kivijalkakaupasta enää kohtuuhintaista lautaa ja tilaamallakin alkoi olla toimitusvaikeuksia. Tyttö kuitenkin sai lautansa myös muutamassa päivässä.

Kuten sanottu, oma lautani on suhteellisen leveä ja on hyvä aloittelijalle. Tietysti, jos lajista ihan tosissaan innostuu ja haluaa edetä, jää tämä harrastelautani nopeasti tarpeettomaksi ja nälkä varmasti kasvaa syödessä, mutta ainakin tämä kesä mennään tällä. Tytön lauta on hieman kapeampi, mutta niin on tyttökin pienempi.

SUP-lautailu (Stand Up Paddling) on alunperin Hawaijilta alkunsa saanut hauska surffauksen alkumuoto. Sup-lauta on kuin suuri surffilauta ja niitä on sekä ns kovia, että ilmatäytteisiä. Melomisen on tarkoitus tapahtua seisaaltaan.

SUP-lautailu sopii kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Toki on hyvä olla jonkinlainen kiinnostus veteen ja päällä kannattaa ehdottomasti olla kelluntaliivi ja jalkaremmi lautaan kiinnitettynä. Melat ovat yleensä kelluvia. SUPpailu on aktiivista koko kehon liikuntaa, joka kehittää aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä ja tasapainoa. Tasaisella SUP-laudalla voi myös joogata ja tehdä muita voimistelu- ja lihaskuntoharjoitteita tai venytyksiä. Vesi tuo oman mausteensa tasapainoa vaativiin liikkeisiin ja SUPpaus onkin itsessään jo hyvää treeniä keskivartalolle.



KOVA SUP-LAUTA
Kovat SUP-laudat on valmistettu eri materiaalista kuten puusta, lasikuidusta, PVC:stä ja hiilikuidusta laminoimalla. Halvemmat laudat on tehty enimmäkseen muovista, kun taas kalleimmissa on käytetty enimmäkseen hiilikuitua. Kovat laudat uivat hyvin ja ovat pitkäikäisiä sillä niitä voi myös korjata, jos osumia tulee. 

Valitse kova SUP-lauta jos
- olet aktiivinen SUP-lautailija ja teet pitkiä lenkkejä
- asut vesistön läheisyydessä eikä lautaa tarvitse kuljetella paljon
- haluat lähteä aaltoihin SUP-laudallasi

ILMATÄYTTEINEN SUP-LAUTA
Ilmatäytteiset SUP-laudat on rakennettu dropstitch-menetelmällä, jossa laudan kansi ja pohja on sidottu yhteen tuhansilla langoilla laudan sisältä. Kun lauta täytetään riittävällä paineella niin laudasta tulee erittäin tukeva ja se pitää hyvin muotonsa. Korkealaatuisissa laudoissa rakenne on hyvä ja lautoihin voi laittaa riittävän paineen, kun taas halvemmissa laudoissa rakenteeseen ei ole panostettu niin paljon ja pienemmän suosituspaineen ansiosta markettilaudat voivat jäädä hieman ilmapatjamaisiksi.

Valitse ilmatäytteinen SUP-lauta, jos
- matkustat lautasi kanssa paljon tai haluat vaeltaa koskemattomille melontapaikoille
- arvostat laudan pinnan pehmeyttä ja mukavaa tuntumaa esimerkiksi joogatessasi 
- arvostat sitä, että lauta mahtuu pienen tilaan

(https://www.arctictrainers.fi/sup-lautailu/)

Suosittelen SUP-lautailu ehdottomasti ihan kaikille. Mukavaa puuhaa!
Joko sä oot kokeillut?


Tasaiselta Vaasan maratonilta Transgrancanariaan

Ajattelin kertoa nyt vähän historiaa tästä juoksuinnostuksestani. Jää sitten itsellekin kirjoitettuna muistiin :-) Muutamiin kilpailuihin...