Juhlakävely OSA 2

Postauksen toinen osa keskitty matkan loppuosaan, joka ei enää sujunutkaan niin lennokkasti kuin alku. Kahvittelun jälkeen matka jatkui. Hitaasti mutta varmasti. Edessä oli reissun puuduttavin osuus, noin 10 kilometrin pätkä suoraa asfalttitietä ilman minkäänlaista taukopaikkaa. Kilometrejä kun oli takana jo melkein 40 ja rakkoihin asti hiertyneet jalat, lyhytkin tauko olisi kelvannut hyvin. Kaikenlaista kävi matkalla mielessä, kuljimme täysin kahdestaan, pari tuttua taisi mennä ohi ja pysähtyi muutaman sanan vaihtamaan. 

Molemmilla taisi olla samansuuntaisia ajatuksia mielessä, kuten esimerkiksi se, että kun ollaan maratonmitta, 42,2 km saavutettu, voidaan hankkia kyyti - tai ainakin tuumata uudelleen. Tuo matka täyttyi ajassa 8h 55min ja olosuhteet huomioiden olimme erittäin tytytyväisiä. Kilometrit taittuivat tässä vaiheessa noin 11-12 minuutin tahdilla. 

Pian tuli taas sisko miehensä kanssa vastaan ja tällä kertaa tuomisina oli vettä ja rakkolaastareita! Käyttöön meni. Täytin vesipullot, jotka olivat päässeet tyhjiksi, jäljellä oli enää repussa olevaa vettä ja sen juominen oli jotenkin hankalaa. Saattoi johtua myös väsymyksestä. Sovittiin tässä myös, että vievät auton leiripaikalle ja tulevat meitä kävellen vastaan. Luvattiin ilmoittaa, koska ollaan tietyssä kohden matkaa ja osaavat lähteä. Tässä vaiheessa piti olla myös selvää, että he eivät enää voi kyytiä tarjota, mutta tiedossa oli, että hätätapauksessa joku pystyy hakemaan. Matka jatkui. 

Vihdoin edessä oli bussipysäkki. Matkaa oli pysäkille päästessä taivallettu 48,5 km ja jäljellä olevat vajaa 10 km tuntui erittäin pitkältä matkalta ja "maali" oli kaukana. Jo rakkojen alkaessa vaivaamaan, jäljellä olevat noin 20 kilometriä tuntuivat utopistiselta ja jälkeenpäin puhuttuna molemmat olivat aika varmoja, että kävellen ei perille päästä.

Pysäkiltä lähtiessä molemmilla oli mielessä, että 50 km asti taaperretaan ja sitten hypätään auton kyytiin. Takaraivossa oli myös ajatus siitä, että meitä ollaan tulossa vastaan ja periksiantaminen ei olisi ollut helppoa. Jatkettiin taapertamista. 

Kilometrivauhti oli jo noin 15 minuutin luokkaa. Joka paikkaan sattui eikä vähiten jalanpohjiin, joissa oli mojovat rakot. Laastareista oli toki vähän apua, mutta silti piti varoa. Tauot tiheni, istuttiin taas hetki ja pian jo edessä näkyi myös saattajat. Matkaa olisi vielä noin 6 km, joka tuntui ihan järkyttävän pitkälle, kun takana oli jo yli 50 käveltyä kilometriä. 

Askel kävi entistä raskaammaksi ja varmasti lyhyemmäksikin, kaivonkannet piti kiertää, kun yli ei uskaltanut mennä. Vielä viimeinen pysähdys ja vichy-tankkaus kaupan pihassa, josta olisi vähän reilu 3 km perille. Pitkät oli kilometrit ja viimeisellä suoralla rakko puhkesi jalanpohjasta. Olisi tehnyt mieli huutaa ja hypätä autoon. Tai vaikka mennä makaamaan siihen tielle, mutta tiesin, että siitä ei enää nousta jos näin tekee.

Edessä oli viimeinen mutka ja alkoi kuulumaan vihellystä, taputusta ja kannustushuutoja. Vaununaapurit oli kokoontuneet vastaanottamaan, oli mitalit, maalinauhta ja kaikki. Maalinauhan kohdalla kello näytti tasan 57 kilometriä ja oli lupa pysähtyä. 

Olo oli uskomaton! Käveltiin kotoa kesäpaikalle, 57 kilometriä! Tiukkaa teki, mutta käveltiin.

En ole siis ikinä vielä mennyt jalan näin pitkään. Pyöräillyt olen Jurvaan pari kertaa ja kerran pois. Pidempiä pyöräilymatkoja on muutama muukin. Mutta jalkojen päällä en ole näin pitkään ollut ikinä. Mitään varsinaista syytä tähän ei ollut muuta kuin se, että haluttiin tämä tehdä. Se että päädyttiin tekemään se yhdessä, on piste ii:n päälle. 

Jos jotain opin tästä, on se se, että vaikka kuinka olen jotenkin aina kuvitellut ihmisen pystyvän kävelemään mihin vaan, kun nyt on suunnilleen hyvässä kunnossa, ei se ole niin. Ei pysty. Pidän itseäni suht hyväkuntoisena, treenaan ja kehitän itseäni jatkuvasti. Silti tämä matka oli näistä lähtökohdista liian pitkä. Tiedänpä ainakin sen, että mikäli pidemmille matkoille vielä aion, töitä on. Ja töitä on paljon. 

Instagram: h_niinahelena

Juhlakävely OSA 1

Meillä oli miehen kanssa viikonloppuna 22-vuotispäivä. Tajusin myös, että ollaan nyt oltu yhdessä puolet mun elämästä, täytän siis loppukesästä 44. No, tämän 22-vuotisen taipaleen kunnniaksi päätettiin tempaista ja kävellä kesäpaikallemme. Mies suunnitteli tätä jo viime kesänä ja minä sain ajatuksen juhannuksena, kun ajelin Jurvasta kotiin Vaasaan. 

Päätimme sitten tehdä tämän yhdessä loman aikana ja viime perjantain vuosipäivä sopi loistavasti aiheeseen. Veimme jo viikolla toisen auton paikalle, että päästään jotenkin poiskin. Tytöt tulivat paikalle skootterilla ja mun äiti toi koiran. 

Matkaa meiltä kotoa Vaasasta Jurvaan on aika tarkkaan 57 kilometriä. Meillä molemmilla pisin jalan menty matka on transgrancanarian polkujuoksu pari vuotta sitten ja sekin oli meidän kohdalla vain 30 kilometriä, aika paljon pidempi matka siis oli tiedossa, mutta juoksu ei ollutkaan aikomuksena vaan puhtaasti kävely. 

Edellisenä iltana pakattiin kaikki niin valmiiksi kuin mahdollista, eväiden määrä vähän arvelutti, mutta luotin kuitenkin siihen, että riittävät. Syötävän lisäksi molemmilla oli juomaa lähtiessä noin 3,5 litraa. Samalla kun vietiin auto viikolla, piilotettiin matkan varrelle myös extrajuotavaa. Tämä matka on siitä haastava, että välillä ei ole yhtään mitään. Ei kauppaa, huoltoasemaa, vessaa. Ei yhtään mitään. Ei edes pientä kioskia. Alkumatkasta tulee parikin huoltoasemaa, mutta ne molemmat mahtuvat ensimmäiseen kymmeneen kilometriin ja lisäksi pari kauppaakin osuu tälle matkalle. Seuraavaan lähes 50 kilometriin ei ole yhtään mitään.

Eväinä oli mm kananmunia, karjalanpiirakoita, proteiinipatukoita, suolapähkinöitä, suolakurkkua, tuorekurkkua ja tietysti geelejä. 

Lähdimme matkaan klo 6.15 perjantaiaamuna. Myöhästyimme siis noin vartin suunnitellusta. Alku sujui oikein sutjakkaasti ja olisi jopa tehnyt mieli juosta. Maltettiin kuitenkin mieli, koska tiedossa todellakin oli matkan pituus.

Ensimmäinen WC-käynnin mittainen pikapysähdys tehtiin jo ensimmäisellä huoltoasemalla ja siitä matka jatkui oikein hyvällä fiiliksellä taukopaikalle, mihin tankkausjuomat oli viety. Matkaa oli tähän noin 24 kilometriä. Muistelin, että matkaa olisi ollut vajaa 20 kilometriä, mutta onneksi ei enempää heittänyt. Tähän 24 kilometriin asti otettiin noin puolen tunnin välein geelit ja tankattiin nestettä. Aikaa oli taukopaikalle kulunut noin 4,5 tuntia. Oli jo nälkä! 

Itselläni tuntui vähän ikävältä päkiöissä, kengät hiersi, vaikka käytössä oli luotto asicset. Ovat kuitenkin aavistuksen isot ja jalka pääsee ainakin kävellessä näköjään sen verran liikkumaan, että vaivoja aiheutuu. Enkä noin pitkästi ollut niillä vielä mennytkään millään tavalla. Otin kengät ja sukat pois, että jalat sai hengittää kunnolla ja toivoin pystyväni jatkamaan matkaa. 

Tauko kesti kaikkiaan noin tunnin, lopuksi paikalle kurvasi vielä kaveri jätskien kanssa, joka oli aivan huippujuttu! Pian kamat kasaan ja matka jatkui. Sen verran oli kuitenkin jo tultu, että liikkeelle lähtiessä kesti jonkin aikaa ennen kuin jalat alkoivat taas rullaamaan ja matka luistamaan. 

Jatkoimme kävelyä ja aiheesta oli tietenkin aamulla tehty fb-julkaisu ja myös intagramiin lisäsin maininnan. Saimme siis muutamia räikkäyksiä matkan varrella, kun tutut osasivat katsoa kahta Porintietä tallustavaa kävelijää. 

Matkanteko tuntui edelleen hyvältä, juttu ei tokikaan luistanut enää ihan samalla tavalla, mutta askel oli edelleen suhteellisen kevyt ja matkanteko helppoa. Hiertymät päkiöissä tuntuivat kyllä vähän, mutta ei vielä kovinkaan häiritsevästi. 

Porintieltä käännyttiin vähän ennen Jurvantietä hiekkatielle, joka hieman oikaisee ja tulee sitten Jurvantielle. Oikaisu ei ole ratkaiseva, mutta pääsee vilkkaasti liikennöidyltä Porintieltä pois aikaisemmin. Tällä tiellä näkyi myös pari kyykäärmettä, yksi kuollut ja toinen elävä. Hyvin ohitettiin nekin. 

Vauhti oli edelleen noin reilu 10min/km ja matka jatkui Jurvantiellä. Hellejakson jälkeen oli vähän viileämpi päivä, mutta silti aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli reilusti yli 20. Edelleen jatkettiin energian tankkaamista noin puolen tunnin välein ja nestettä tietysti myös. 

Pikkuhiljaa askel alkoi painaa ja hiertymät tuntua. Matkaa oli tultu noin 34 km, kun mies ehdotti seuraavaksi taukoajaksi maratonmittaa. Tiesin heti, että se on liian pitkä matka, kun otetaan huomioon, että viime pysähdysä oli 24 kilometrissä. Totesin, että katsotaan nyt hetki ja jos tulee jossain kohdin sopiva paikka niin pysähdytään siihen.

Kilometriajat piteni noin minuutilla ollen reilu 11min/km ja pakollinen pysähtyminen tulikin sitten 36 kilometrin kohdilla, kun jokin kirpaisi ilkeästi toisessa jalanpohjassa. Hiertymä oli tehnyt rakon, joka nähtävästi puhkesi. Pysähdyttiin bussipysäkille, putsattiin rakko kunnolla, kuivattiin jalat ja vaihdoin sukat. En tiedä mikä etiäinen oli ollut, että olin pakannut varasukat mukaan. 

Taas pystyi astumaan, vaikkakaan ei ihan täysin kivuttomasti, mutta matka kuitenkin jatkui. Taaperrettiin pari kilometriä eteenpäin, kunnes vastaan tuli tuttu auto. Mun sisko perheineen! Olivat nähneet facebook-kommentin kahvinkaipuusta ja toivat termarissa kahvia ja vähän muutakin tarpeellista. Tämä oli enemmän kuin sata jänistä. Hetki kahviteltiin ja matka jatkui. 

Jatkuu....

Instagram: h_niinahelena

Lomalla

Loman toinen viikko menossa. Säät on olleet mitä mainioimmat ja treenitkin jatkuneet lähinnä päivän fiiliksen mukaan. En ole nyt asettanut itselleni mitään suurempia tavoitteita, kunhan liikun. Se on pääasia. Mahdollisimman paljon pyrin hyödyntämään myös arkiaktiivisuutta ja pysyä näin liikkeessä. 

Viime viikolla tehtiin esikoisen kanssa parin päivän minireissu Turkuun. Hän sai itse valita kohteen ja keston. Tiistaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Turkua, pysähdyttiin jo Kristiinankaupunkiin jätskille ja kahville. Kristiinankaupunki on pieni, nätti puutalokaupunki (vai onkohan se edes kaupunki) aika tarkalleen 100 km päässä Vaasasta. Ollaan aikoinaan miehen kanssa oltu paljon niillä kulmilla, kun vanhemmillani oli mökki Lappväärtissä. Itseasiassa Kristiinankaupunki on meidän ensimmäinen treffipaikka. 

Kristiinankaupungista matka jatkui eteenpäin ja alkuiltapäivästä olimme perillä Turussa. Vietiin kamat hotelliin, vaihdettiin vähän vaatteita ja lähdettiin kävelemään pitkin Aura-joen rantaa. Käytiin burgerilla Cindy-nimisessä ravintolalaivassa ja jatkettiin kävelyä. Askeleita kertyi tuolle päivälle automatkasta huolimatta ihan kiitettävästi. Olin toki aamulla käynyt myös lenkillä ennen lähtöä.

Hotellissa käytiin illalla vielä pulahtamassa altaaseen ja saunassa. Ei tarvinnut unta paljon odotella. 

Aamulla aamupalan jälkeen venyttiin vielä hetki huoneessa, kunnes luovutimme sen ja lähdettiin taas kävelemään kohti keskustaa. Kierreltiin kaupoissa ja syötiin torilla jätskit. Lämpötila oli hellelukemissa ja oli pakko käydä hiukan keventämässä vaatetusta autolla. Käytiin vielä Aura-joen rannassa kävelemässä ja lopuksi molempien toiveesta sushilla. 

Mitään suurempaa suunnitelmaa koko reissulle ei ollut eikä parissa päivässä kovin paljon ehdikään. Käveluaskelia tuli kyllä melkoisesti, vaikka ei varsinainen treeni ollutkaan. Reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut ja tosi mukava tehdä ihan kahdestaan työtn kanssa. Kotimatka taittui mukavasti ja illalla ajoissa kotona. 

Torijätskit haluttiin molemmat kupista, koska mukavampi syödä :-) 

Instagram: h_niinahelena

Supaten kohti auringonlaskua

Juhannuksena kävin ensimmäistä kertaa tälle kesälle suppaamassa, pohjekivusta huolimatta. Ajatuksena olikin, jos se vähän vaikuttaisi positiivisesti pohkeiden kipuun, kun jännitys on erilainen. En tiedä vaikuttiko, mutta pohkeet eivät suuremmin vaivanneet sen reilun puolen tunnin suppauksen aikana. 

Suppaus on mukavan rentouttavaa puuhastelua varsinkin tyynellä säällä. Tuulisemmalla vaatii vähän enemmän keskittymistä. Oma lautani on varsin leveä ja pysyy suhteellisen vakaana, mutta ei siihenkään tottumaton ihan noin vain mene. Kapeammilla laudoilla saa enemmän vauhtia ja ehkä haastettakin. Itse suppailen lähinnä Jurvan Säläisjärvellä ja siihen tarkoitukseen lautani käy oikein hyvin. 

Suurin haaste koko touhussa lienee laudan kuskaaminen omalta leiripaikalta järven rantaan ja takaisin. Yleensä suppaan noin tunnin verran, juhannuksena jäi siis vähän vajaaksi, kun piti rientää muihin hommiin, mutta ehkä tänä kesänä saisi toteutettua vaikka pienen auringonotto- tai lepohetken suplaudalla maaten. Ainakin voisi olla ihan kokeilemisen arvoista.

Enemmän tietoa suppaamisesta lajina ja laudoistakin, löytyy täältä

Töistä on nyt ensimmäinen kesälomaviikko ja alkuviikosta lähdetäänkin esikoisen kanssa pienelle kotimaan reissulle. Parin päivän reissu, mutta kiva päästä vähän muihin maisemiin. 

Lopussa vielä pari kuvaa auringonlaskusta. Näihin ei vain kyllästy :-)

Instagram:h_niinahelena

Portaat - Uhka vai mahdollisuus?

Viime torstaiaamuna, juuri ennen juhannusta aamulenkin sijaan hyppäsinkin autoon ja suuntasin Öjbergille. Öjberget on talvisin Vaasan laskettelukeskus, pieni sellainen, mutta pari vuotta sitten sinne rakennettiin myös kuntoportaat, jotka sen verrattain pienen nyppylän huipulle asti rakennettuna ovat kyllä aikamoiset. Silloin kävin aika paljonkin portaissa, mutta sittemmin on tullut käytyä harvemmin.

Viime viikolla lähdin vähän kuin ex tempore paikalle ajatuksena ottaa pikainen porrastreeni ennen töitä ja hyvinhän se meni. Kuvia ei liiemmin tullut räpsittyä, mutta kymmenen kertaa kipusin portaat ylös ja saman verran alas. Edelliskerran olen ollut portaissa viime kesänä ja siitä kyllä huomasi kunnon kehittyneen. Toki portaat ovat kova juttu, mutta ei tuntunut yhtä pahalta kuin edellisillä kerroilla.

Mukavuusalueelta poistuminen kehittää ja tämä porrastreeni ja mäkitreenit ovat kyllä itselleni täydellisiä epämukavuusalueita. Lisäksi välillä on ihan mukava haastaa itseänsä. 

Porrastreenistä saa paljon hyötyjä, teki sitä sitten kävellen, juosten tai jotenkin tältä väliltä. Porrastreeni parantaa tehokkaasti juoksukuntoa ja hapenottokykyä. Vaikka vain kävelisi, syke nousee kuitenkin ja halutessa kovempaa treeniä, voi välillä juosta ja välillä taas kävellä. Portaita voi mennä täysin omaan tahtiin. Portaat toimivat hyvin myös lihaskuntotreeninä ja lihasvoiman lisäksi portaat kehittävät koordinaatiota ja rytmiikkaa. 

Portaat voi mennä myös vauhdikkaammin ylös ja hitaammin palautellen alas. Toimii siis erinomaisesti myös intervallitreeninä. Portaissa voi soveltaa erilaisia kyykkyjä ja askelkyykkyjä, hyppyjä ja tasanteille voi pysähtyy halutessaan vaikka punnertamaan - tai venyttelemään. Mahdollisuudet kehonpainon treeniiin ovat lähes rajattomat ja portaat tuovat mukavaa vaihtelua treeniin. 

Öjbergetin kuntoportaat ovat tosiaan pari vuotta olleet käytössä. Mittaa portailla on 154 m ja skelmia löytyy 271. Alkuun portaita oli mielestäni vähän hankala tulla alas, koska tuntui, että silmät sekoaa askelmissa. Sittemmin askelmien ensimmäiset lankut maalattiin mustiksi, mikä toi kontrastia portaisiin ja näin ollen kulkeminen helpottui. Askelmia löytyy muutamaa eri kokoa, joten treeniä on myös helppo muokata hyödyntäen askelmia.

Treenin jälkeen olisi ollut hyvä vähän vielä palautella vaikka pienen hölkän tai edes kävelyn muodossa, mutta koska en antanut kymmenestä kerrasta periksi niin tärisevin jaloin oli pakko rientää autolle ja kurvata suihkun kautta töihin. 

Viimeistään perjantaiaamuna huomasin, että palauttelu tai edes kunnollinen venyttely olisi ollut ehdottomasti tarpeen, pohkeet olivat erittäin jumissa ja kipeät. Jopa yhden portaan alaspäin astuminen tai kynnyksen ylittäminen teki tiukkaa varsinkin aamulla ja jos oli ollut hetken paikallaan. Koko juhannuksen oli pohkeet jumissa ja kipeät ja oikeastaan vasta tänään on ollut melkein kivuton päivä. Vieläkin tuntuu, jos jännittää pohjetta. Eli suosittelen ehdottomasti venyttelemään ja palauttelemaan, vaikka se ei aina niin tärkeältä tunnukaan. 

Otsikon kysymykseen vastatakseni, ehdottomasti mahdollisuus. 

Jos olet Vaasasta tai suuntaat joskus tänne päin, käy ihmeessä testaamassa Öjbergetin kuntoportaat.

Instagram: h_niinahelena

Mitä hyötyä kävelystä on?

Lähes kaikki harrastavat kävelyä. Jossain muodossa ainakin ja kävely onkin Suomen suosituin

liikuntalaji, ehkä juuri sen helppouden takia. Kävelyssä on myös huikeita terveyshyötyjä.

Usein kävelyä ei mielletä liikunnaksi ollenkaan. Varsinkaan, jos muuten harrastaa ns kovempaa liikuntaa kuten juoksua tai muita kestävyyslajeja. Kävely on kuitenkin aivan erinomaista liikuntaa melkeinpä kenelle tahansa. Kävely on matalasykkeistä liikuntaa ja kun liikuntaa harrastetaan matalalla sykeellä, opetetaan kehoa samalla käytämään rasvavarastoja energianlähtenä. 

Vaikka päälajina olisi juoksu ja se olisi hyvinkin tavoittellista, kävely toimii hyvänä palauttavana treeninä ja toimiihan se myös erinomaisena hyöty- ja arkiliikuntana. 

Kävelyssä peruskuntoisella pysyy yleensä syke alhaisena ja näin kävely parantaa myös peruskestävyyttä. Kävely toimii myös erinomaisena lämmittelynä muulle treenille, koska se lämmittää lihakset ja herättelee aineenvaihdunnan. Kävelyn myötä verenkierto paranee ja hapensaanti tehostuu. 

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että myös kävely vahvistaa alaraajojen lihaksia pakaroissa ja jaloissa. Myös asentoa ylläpitävät lihakset keskivartalossa vahvistuvat ja vaihtelevassa maastossa, kuten esimerkiksi poluilla käveleminen haastaa myös liikehallintaa ja tasapainoa. 

Kävely on niveleystävällisempää kuin juoksu ja se kuormittaa niveliä huomattavasti vähemmän, koska iskutus ei ole niin rajua. 

Tutkimusten mukaan kävely laskee myös verenpainetta, parantaa veren rasva-arvoja ja tehostaa rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa.. Nämä edut taas pienentävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. 

Luonnollisesti kävely lisää myös energiankulutusta ja auttaa näin painonhallinnassa.  Kävely tekee hyvää myös mielelle, on tutkittu, että erityisesti metsässä käveleminen on yhteydessä parempaan mielen hyvinvointiin, mieli rauhoittuu ja stressi voi lieventyä. 

Kävely on myös erinomainen laji liikunnan aloittamiseen, kävelylle voi mennä lähes koska vaan ja pienikin kävely jo piristää kummasti ja aina ei tarvitse vetää itseään äärirajoille tai kävellä kymmeniä kilometrejä. Itse olen nyt muutaman viikon lähes joka arkiaamu käynyt kävelyllä, välillä toki juossutkin, mutta pääasiassa lenkit ovat keskittyneet kävelyn ympärille. Tällä hetkellä mennään fiiliksen mukaan ja kävelyllä rakennetaan taas hyvää pohjaa juoksua varten, kun sen aika on. 

Monesti päivän mittaan tulee tehtyä useampikin kävelylenkki kuin huomaamatta. Suosittelen ehdottomasti kävelyä kaikille!

Tykkäätkö sä kävellä?

Instagram: h_niinahelena

Aamulenkit - onko pakko juosta?

Aamulenkit on taas tämän hetken juttu. Joka aamu käyn kävellen, juosten tai jotain siltä väliltä tekemässä lenkin ennen töitä. Välillä pyörällä. Nyt on ollut monta aurinkoista ja lämmintä aamua eikä loppua näy. Kop kop...

On niin siistiä, kun aurinko on juuri noussut ja ilmassa on selkeästi kesä jo.  Tuomi on jo kukkinut ja nyt on syreenin vuoro. Paljon muitakin tietty on, mutta tunnustan olevani aika onneton kasvitietämyksen kanssa. Ainoa negatiivinen puoli tässä vuodenajassa on siitepöly, jota on kyllä melkoisesti. Sen takia toivoisi yhtä sadepäivää tai vaikka yösadetta, että se huuhtoisi siitepölyn pois. Kärsin allergiasta ja syönkin nyt allergialääkkeitä päivittäin, että oireet pysyy jotenkin kurissa. Silmäluomet on koetuksella.

En koe nyt mitään stressiä treeneistä. Menen fiiliksen mukaan ja se tekee hyvää välillä. Eihän minulla tähänkään asti mitään orjallista ohjelmaa ole ollut, mutta tiettyyn rytmiin olen pyrkinyt. Aika hyvin se on pitänyt, mutta silti nyt kun tavallaan annoin itselleni luvan olla stressaamatta ja liikun fiiliksen mukaan, on liikkuminen vielä säännöllisempää. Tällä hetkellä eniten tulee kävelyä, sitten juoksua ja pyöräilyä. Ainakin yksi salitreeni on vielä tarkoitus mahduttaa viikkoon, että lihaskunto pysyy edes yllä ja saa vähän erilaista ärsykettä. 

Monesti aikaisemmin olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä, jos juoksu jää vähemmälle. Nyt sellaista tunnetta ei kuitenkaan ole ja hyvä niin. Kaiken ei tarvitse aina olla niin kiveen hakattua ja nyt kun varsinaista tavoitetta ei ole niin kävelykin käy oikein hyvin. Saatan silti kävelylenkeilläkin tehdä pieniä juoksupyrähdyksiä ja ne ovat vain plussaa. 

Jollain tasolla pääsen aamuisin paremmin ylös ja liikkellekin, kun takaraivossa ei ole määrättynä, että tänään on juoksulenkin vuoro. Kun tiedän, että voin mennä fiiliksen mukaan eikä kukaan tai mikään pakota, lenkki on täysin omaehtoinen ja on kivempi lähteä, vaikka treenaamisesta, myös juoksun muodossa, nautinkin. Lenkillä räpsin kuvia, välillä voin pysähtyäkin, katselen ympäristöä ja suunnittelen tulevaa päivää. Tai sitten vain kävelen ja kuuntelen ehkä radiota. 

Kävely on kuitenkin hyvää liikuntaa. Se kehittää peruskestävyyttä ja yleiskuntoa. Tekee hyvää selälle, ei rasita niveliä samalla tavalla kuin juoksu. Tokikaan en aina sitä saa samanlaisia endorfinejä kuin juoksusta, mutta vähintään hyvän olon jo fiiliksen ihan joka kerta. 

Noin tunnin kävelylenkin jälkeen on mukava aloittaa työpäivä ja illalla voi tehdä vielä vaikka toisen lenkin tai sitten jotain muuta.

Tykkäätkö sä kävellä?

Instagram h_niinahelena

Pyöräily - kesän ykkösjuttu

Viime viikolla kaivoin pyörän talviteloilta. Oikeastaan se ei missään talviteloilla ole ollutkaan vaan maannut pihassa telineessä koko talven. Vähän renkaisiin ilmaa ja polkemaan. Heti alkuun huomasin tosin, että vähän muutakin huoltoa olisi kaivattu, kuten pesua ja ainakin ketjujen rasvausta. Mutta ei voi mitään, ensi kerralla sitten.

Tarkoitus oli pyöräillä pieni lenkki ikäänkuin testimielessä miltä tuntuu. Keli oli kuitenkin aurinkoisen upea eikä edes tuullut, joka on Vaasan leveysasteilla aika harvinaista. 

Mielesäni suunnittelin reitin ja eikun polkemaan. Tuntui niin mukavalta, että kiersin jo alkumatkasta vähän pidempään kuin oli tarkoitus ja kilometrit taittui. Alkuperäinen tunnustelu vaihtui ensin kymmeeneen kilometriin, sitten piti saada 15 täyteen ja lopulta tavoitteeksi tuli 20 km. Se vaati pienen lisäkoukkauksen ennen kotikatua ja alkoi oudokseltaan jo vähän tuntumaan. 

Vaasassahan ei juurikaan mäkiä ole kuten ei koko pohjanmaalla, joten sen suhteen saa kyllä vähän käyttää mielikuvitusta, jos reitille halua haasteita tai tehoja mäkien muodossa. Tähän 20 kilometrin lenkkiin meni aikaa aika tasan yksi tunti, joten aika verkkaisesti pyöräilin ja suunnitelman mukaisesti lähinnä tunnustellen. 

Nautin pyöräilystä ja ennen sitä tuli tehtyä tosi paljon jo pelkästään työmatkojen muodossa, mutta nyt kun olen pääasiassa etänä, on työmatkapyöräilykin luonnollisesti jäänyt pois. Kesän aikana olisi tarkoitus taas olla vähän enemmän toimistolla, mutta en vielä tiedä palaako pyöräily sen suhteen vai turvaudunko autoon sen helppouden takia. Kesä näyttää sen. Toisaalta, työmatkat olisi joka tapauksessa aivan äärettömän hyvää hyötyliikuntaa kävellen, juosten tai pyörällä ja treenit tulisi ikäänkuin huomaamatta tehdyksi. Ongelmana on lähinnä työpäivien jälkeiset menot, mutta kesän mittaan niitäkään ei oikeastaan ole, joten ei tekosyitä. 

Meillä on töissä myös ihan uusi rakennus ja sosiaalitilat ovat erinomaiset. Vähentää tekosyitä entisestään ja tosiaan treenit tulisi tehtyä työmatkojen puitteissa.

Pyöräily on kävelyn ja juoksun ohella aivan erinomaista kestävyysliikuntaa ja tempoa ja vastusta eli polkemisnopeutta ja vaihteita säätämällä siihen saa erittäin hyvin vaihtelua ja treenistä tehtyä juuri sellaisen kuin haluaa. Jos lähistöllä on mäkistä maastoa, voi niitä hyödyntää ja pyöräilystä saa helposti myös intervallityyppistä. Mahdollisuuksia on monia.

Lisäksi pyöräily ei rasita vamalla tavalla niveliä kuin esimerkiksi juoksu ja halutessaan treenistä saa hyvin kevyen, kun polkee rauhallisesti kevyellä vastuksella maisemista nauttien. 

Hyödynnätkö sä työmatkaliikuntaa osana treenejä? 

Instagram: h_niinahelena

Nu Skin Nutricentials

Olen jo pitkään etsinyt jotain ihonhoitosarjaa ja kuin sattuman kautta törmäsin kaverin kautta NuSkiniin. Merkki oli itselleni ihan uusi ja tuotteiden myynti perustuu kotikutsujen kautta tapahtuvaan myyntiin. Halutessaan tuotteita voi tilata myös suoraan NuSkinilta luomalla omat tunnukset sivuille, mutta avun ja tuen saamiseksi kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä NuSkin edustajaan. 

NuSkin on maailmanlaajuinen kauneudenhoito- ja hyvinvointialan yhtiö, joka auttaa ihmisiä näyttämään nuorekkailta ja tuntemaan itsensä nuoriksi laadukkaiden ja palkittujen tuotteiden valikoiman avulla. NuSkin on perustettu Utahissa vuonna 1984 ja on kasvanut yhdeksi maailman suurimmista suoramyyntiyhtiöistä.

Koronan myötä myös NuSkin on siirtynyt virtuaalisiin kutsuihin ja sainkin mahdollisuuden osallistua sellaiseen.

Kutsuilla kiinnostuin monista tuotteista, mutta päädyin ostamaan Nutricentials -sarjan kuorintavoiteen, hoitonaamion ja seerumin. Nutricentials-tuotteissa käytetään bioadaptiivisia kasviaineita ja se auttaa ihoa sopeutumaan ympäristöön. Nutricentials sopii kaikille aikuisille. 

Brighter Day Exfoliant scrub

Kuorintavoide poistaa kuolleet ihosolut ja huokosia tukkivat epäpuhtaudet sekä saa ihon näyttämään sileältä ja hehkuvan kirkkaalta. Toisin kuin muut kuorintavoiteet, kaksitehoisen koostumuksen sisältämät granaattiomenan entsyymit auttavat irrottamaan kuolleita ihosouja samalla kun luonnolliset kuorivat mineraalit poistavat ne iholta. Sekä entsymaattisen että fyysisen kuorinnan yhdiselmä auttaa poistamaan kuolleet ihosolut tehokkaammin kuin kumpikaan menetelmä yksinään. 

- valmistettu biadaptiivisista kasviaineista

- auttaa poistamaan huokosia tukkivia elementtejä ja tekee ihosta sileän ja hehkuvan

- virkistää, pehmentää, tasoittaa ja saa ihon näyttämään kirkkaammalta

- granaattiomenan entsyymit auttavat hajottamaan "liimaa", joka pitää kuolleita ihosoluja paikoillaan

- kuorii ihon pintaa hellävaraisesti ja tasaisesti

- auttaa suojaamaan ihoa ja rajoittamaan saasteiden ja hapettumisstressin vaikutusta poistamalla kuolleita ihosoluja

- vähnetää ihoa saastuttavien hiukkasten määrää

Spa Day Creamy Hydrating Masque

Naamio sisältää bioadaptiivisen kasviyhdistelmän sekä sakkaridi-isomeraattia, joka on kasveista johdettua kosteudensäilyttjäjää ja auttaa säulyttämään ihon kosteutettuna ja säteilevänä. Sen kosteuttava koostumus auttaa lukitsemaan kosteuden ihoon, vähentämään kuivuutta ja jättämään iholle terveen hehkun. 

- valmistettu bioadaptiivisista kasviaineista

- kosteuttaa ihon ja auttaa sitä näyttämään kosteutetulta ja hehkuvalta

- vähentää kuivumista ja auttaa lukitsemaan kosteuden ihoon antaen sille terveen, kosteutetun hehkun

- saa ihon tuntumaan pehmeältä, kosteutetulta ja virkistyneeltä

Celltrex Always Righ Recovery Fluid

Tämä tuote on suunniteltu pitämään iho pehmeänä, hehkuvana ja miellyttävän tuntuisena päiväsaikaan ja täydentämään ihon kykyä palautua ympäristön stressitekijöistä yöaikaan. Kevyt, nopeasti imeytyvä seerumi sisätää HydraFlex -sekoitusta, joka tarjoaa enemmän tai vähemmän kosteutusta ihon tarpeesta riippuen päivän kuluessa. SAmalla bioadatiivisten kasviaineiden sekoitus auttaa suojelemaan ihoa jokapäiväisiltä stressitekijöiltä, kuten valvomiselta, kiireeltä, saasteilta ja parantaa vastustuskykyä niitä vastaan. 

- bioadaptiiviset kasviaineet auttavat lisäämään ihon kykyä sopeutua ympäristöön

- auttaa suojaamaan ihoa stressin, saasteisen ja hapettumisstressin negatiivisilta vaikutuksilta

- auttaa hallitsemaan ihon kosteutusta, joten iho tuntuu aina pehmeältä ja mukavalta

- virkistää ja kosteuttaa jättämättä iholle paksua kalvoa

- auttaa rajoittamaan saasteiden kerääntymistä iholle

- jättää ihon pehmeän, nuorekkaan ja hehkuvan näköiseksi

Bioadaptiivinen kasviyhdistelmä on viiden kasviutteen yhdistelmä, joka sisältää kasveja, jotka kukoistavat ankarissa ilmastoissa. Auttaa ihoa palautumaan. Ruusujuuri, maralkäpylatva, pakurikääpä, peikonmähkä ja siperian ginseng. 

Tilasin nämä kolme tuotetta ja olen käyttänyt niitä nyt noin 1,5 kuukauttta. Naamiota ja kuorintaa 1-2 kertaa viikossa ja seerumia päivittäin. Iho on kokenut valtavan muutoksen, ei ole enää harmaa ja elottoman näköinen vaan silminnähden terveempi. Tämän seurauksena uusi tilaus phdistusainetta ja kosteusvoidetta on jo tulossa. Käytössä on myös sävyttävä päivävoide aurinkosuojakertoimella. Kerron näistä lisää sitten kun olen päässyt tuotteita käyttämään. 

Taisin siis löytää etsimäni tuotesarjan. Jos sinä kiinnostuit, laita viestiä tänne tai instagramin kautta. 

Instagram: h_niinahelena

Metsälenkki, miten 5 kilometriä muuttui 15 kilometriksi?

Viikonlopuksi lähdettiin taas asuntovaunulle Jurvaan, kuten lähes joka kesäviikonloppu. Niin, no ei vielä taida ihan kesä olla, mutta kausi alkaa keväällä ja päättyy myöhään syksyllä. 

Perjantaina oltiin kerrankin ajoissa paikalla, päästiin kumpikin ajoissa töistä eikä kellään ollut treenejä tai pakollisia menoja enää työ- ja koulupäivien jälkeen. Kauppareissukin hoidettiin jo torstaina. Perjantaina sitten hyvissä ajoin liikkeelle. 

Edellisviikonloppuna oltiin miehen kanssa kaksin ja laitettiin paikkoja, lähinnä etutelttaa kuntoon kesää varten. Vielä piti viedä muutamat puuttuvat tavarat ja laittaa ne paikoilleen. Ohjelmassa oli myös vaunun perusteellinen siivous sisältä ja lauantaina sekin tuli tehtyä. 

Kuten sanottu, perjantaina oltiin ajoissa paikalla, saunottiin, nuoremman tytön kanssa käytiin uimassa, syötiin ja päivän päätteeksi katsottiin yhdessä elokuva. Sen jälkeen nukkumaan niin sitä olikin lauantaiaamuna täynnä virtaa. Siivousten jälkeen lähdettiin miehen kanssa lenkille, mutta tahti oli sen verran eri, että lähdettiin heti alkumatkasta eri suuntiin. Miehellä kulki hyvin ja itselläni päinvastoin oli käynnistymisvaikeuksia. Vauhtikin meillä on ihan eri varsinkin, jos lähtötilanne on jo noin eri :-)

Parin kilometrin jälkeen juoksu alkoi kulkemaan myös itselläni ja siinä vaiheessa jo ajattelin venyttää vitosta ehkä noin seitsemään, kahdeksaan kilometriin. Mielessä kävi myös lenkin päätteeksi mennä lähistöllä oleviin portaisiin tekemään vähän porrastreeniä. Keksinpä kuitenkin, että lähden katsomaan mihin vie metsätie, jota en ole ennen mennyt. Lenkkeilevä pariskuntakin kysyi tietä ja vastasin heille, että en yhtään tiedä, itsekin ajattelin käydä katsomassa.

Siinä vaiheessa suunnitelmana oli mennä tietä pitkin, kunnes mittari näyttää noin 8 km matkaa ja kääntyä sitten takaisin kohti vaunua, näin saisin kympin täyteen. Olin siis juossut lähinnä lähimaastossa. Juoksu kuitenkin kulki edelleen niin hyvin, että päätin jatkaa kasin täytyttyäkin ja ajattelin metsätien kyllä pian tulevan takaisin autotielle, josta sitten palaisin takaisin päin.

Pian luulin jo olevani takaisin tiellä, mutta enpäs sitten ollutkaan. Käytin google mapsiakin, mutta ei se tunne metsäpolkuja, kilometrit kyllä näytti, että kovin kaukana en ole, pitäisi vain löytää se reitti.

Pian saavuin laavulle, jossa oli retkeilijöitä ja juotavaakin tarjottiin. Vilkutin vain, koska minähän just tiedän mitä olen tekemässä ja varsinkin mihin olen menossa. Omaa juotavaa tai mitään muutakaan ei ollut mukana, kun alunperin vitoselle lähdettiin. Sitten tuli stoppi, ei ollut mitään tietoa mihin mennä, kunnes yksi mies oli menossa samaan suuntaan ja sanoi saaneensa reitin ohjeeksi eikä ole itsekään paikallisia. Lähdin miehen perään ja pian juoksin ohi. Ihmisiä alkoi tulemaan vastaan ja kaikkia tervehdin iloisesti. Vähän sain välillä pitkiä katseita, ilmeisesti kulkusuunta oli väärä ja joku siitä kyllä mainitsikin.

Välillä vilkuilin mapsia ja taas loittonin maalista. Kilometrejä tuli koko ajan lisää. Pian olin polun kohdalla ja polkua pitkin tuli joku pyörällä. Oli aika nöyrtyä ja kysyä mistä hän on tulossa ja mihin polku siis vie. Vastaukseksi sain "Säläisjärven leirintäalueelle" Kiitin kauniisti ja kerroin lähteväni sinne. Pian huomasin juoksevani polkua, josta olin tullutkin. Olin vain jossain kohden mennyt eri suuntaan. Tai sitten en.

Aikaa tähän reissuun meni reilu 2 tuntia, välillä kävelin, välillä juoksin ja välillä ihmettelin paikoillani. Matkaa kertyi tasan 15 km ja Polarin mukaan treeninä kovatehoinen harjoitus. Liekö sykettä nostanut myös pieni jännitys matkalla.

Mitä opin tästä? En yhtään mitään. Tai ehkä sen, että otan jatkossa aina vähintään vettä mukaan lenkille kuin lenkille, jos on pienikin vaara eksyä. Juomattomuus vähän tuntui, mutta eksyminen ei ollut ensimmäinen kerta eikä taatusti viimeinen. Ehkä voisi myös opetella siihen, että reittiä voi kyllä kysyä.

  

Instagram: h_niinahelena