Mitä hyvää korona-aika on tuonut?

Viime viikolla täyttyi vuosi ns poikkeustilaa ja monella myös etätöitä. Aika on mennyt kyllä nopeasti, ei taas muuta voi sanoa. Tosin eipä olisi vuosi sitten käynyt mielessäkään, että vielä vuoden päästä ollaan tässä eikä loppua näy. 

Oikeastaan asian kanssa on oppinut elämään, se on osa arkea ja on selvää, että paluuta entiseen ei ole. Kuitenkin uusi normaali ilman koronarajoituksia on enemmän kuin tervetullut. Varmasti jotain rajoituksia ja uusia sääntöjä tulee jäämään, mutta myös niiden kanssa sitten opetellaan elämään. Ei muukaan auta. 

Korona on kuitenkin opettanut itselleni aivan uusia asioita. Olen oppinut pysähtymään ja keskittymään hetkeen sekä olemaan aloillani. Aina ei tarvitse rientää kieli vyön alla paikasta toiseen. Ennen oli aivan vieras ajatus, että olisin töiden jälkeen koko illan kotona tai että viikossa on monta iltaa peräkkäin, ettei ole pakollisia menoja tai kuskauksia. Nykyisin tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Kaiken ei tarvitse myöskään olla niin ennalta suunniteltua ja kalenteriin merkattua. Kalenteri voi olla tyhjänä ja silti voi tehdä jotain tai päinvastoin, jotain suunniteltua voi jättää tekemättä eikä maailma siihen kaadu. 

Olen myös löytänyt itselleni uusia harrastuksia ja niitä kuuluisia "mun juttuja".  Pitkäaikaisia ajatuksen tasolla muhineita ideoita on pikkuhiljaa alkanut konkretisoitua ja palaset loksahtelee kohdilleen. Hitaasti ja työtä vaatien, mutta mihinkäs tässä olisi kiire? Hiljaa hyvä tulee. 

Kyllä olisin vallan mainiosti selvinnyt ilman koronaakin, mutta tavallaan tämä poikkeusaika on opettanut avaamaan silmiä ja katsomaan asioita vähän eri kantilta. On myös opittu ihan uusia tapoja toimia arjessa ja ehkä myös olemaan enemmän läsnä. 

Vielä tulee menemään jonkin aikaa ennen kuin tilanne on Suomessa saati koko maailmassa hallussa, mutta se päivä tulee vielä. Toivottavasti sitä ei tarvitse kovin pitkään enää odotella. 

Instagram: h_niinahelena

Laskettelu - uuden lajin kokeilua

Viime lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin kohti Lapuaa Simpsiön hiihtokeskukseen. Täällä laukeuksillahan ei tunnetusti juuri mäkiä ole, mutta silti muutamakin pieni laskettelukeskus löytyy maakunnasta. Yksi, Öjberget jopa Vaasasta. Se on vain niin pieni, että hienon sään sattuessa viikonloppuna aika menee lähinnä hissijonossa. 

Simpsiö on läntisen Suomen suurin monirinteinen laskettelukeskus. Simpsiöllä on kuusi rinnettä hisseineen. Korkeutta on 90 metriä ja pisin rinne on 600 metriä. Rinnealueelta löytyy myös muita aktiviteettejä laskettelun lisäksi. Perinteisen hiihdon ystäville löytyy valaistut hiihtoladut vaihtelevassa maastossa. Lisäksi keskuksesta löytyy pulkkamäki. Alueelta löytyy myös ravintola ja pidemmäksikin aikaa voi majoittua huoneistohotelliin tai mökkeihin. 

Simpsiö on noin tunnin ajomatkan päässä Vaasasta, joten ei vaadi kovin suuria ponnisteluita. Sinne siis suunnattiin. Lapset ovat lasketelleet pienestä pitäen, toki väliin on sattunut talvia, jolloin ei juurikaan ole laskettelemaan päässyt lumen puutteen ja aikatauluongelmien takia. Tänä talvena sen sijaan on lunta riittänyt ja aikaakin eri tavalla, kun ei ole päässyt matkustamaan eikä muut harrastukset ole vieneet kaikkea aikaa. 

Mies on myös lasketellut pikkupojasta lähtien, mutta itse olen lasketteluvermeet pukenut ensimmäistä kertaa päälleni vasta muutama vuosi sitten, 37-vuotiaana. Lapsena homma jäi tutustumatta, teininä ei kiinnostanut ja siitä vähän vanhempana en uskaltanut. Jostain se innostus kokeiluun tuolloin ensimmäisellä kerralla löytyi, mutta kuitenkin olen lasketellut tätä ennen vain pari kertaa. Ensin Simpsiöllä ja toisen kerran Levillä pari vuotta sen jälkeen. Nämä kerrat on menneet lähinnä auraten ja osittain syytän kyllä myös huonoja välineitä. Sukset olivat aivan liian pitkät ja ns vanhanaikaiset. 

Alkuvuodesta löysin juuri oikeanlaiset sukset hyvästä alesta ja päätin opetella taas vähän lisää. Mies ilmoittautui opettamaan ja niinpä Simpsiölle päästyämme suuntasimme harjoittelumäkeen lasten mennessä suoraan oikeaan rinteeseen. 

Sain isännältä hyvät ohjeet, mutta silti pienen nyppylän päällä hirvitti, alkuun jännitti myös hissi, joka harjotusmäessä on ns tuttihissi :-) Edellisestä kerrasta oli kuitenkin se muutama vuosi vierähtänyt. Hissistä selvittiin ja mäen päällä meinasin tyylilleni uskollisena mennä täysin lukkoon. Pikkuhiljaa sitten miehen opastuksella pääsin etenemään mäkeä alas hallitusti. Ensimmäinen meni täysin auraten. Toinen ja kolmas jo vähän paremmin, jonka jälkeen myönnyin siirtymään oikeaan rinteeseen.

Taas jännitti hissi. Ja taas selvittiin. Ylhäällä tuli taas tuumaustauko, rinne ei ole jyrkkä eikä kovin korkea, mutta huipulla on aika jyrkkää varsinkin kokemattomalle. Siinä tehtiin taas vähän ajatustyötä ja aurattiin lisää. Kyllä se siitä alkoi sujumaan. Miehen tavoitteena oli saada minulta auraus kokonaan pois, mutta ei ihan onnistuttu. Ymmärsin kuitenkin tekniikan ja se alkaa löytyä pikkuhiljaa. Vauhtiakin alkoi tulla ihan kivasti. 

Ehkä homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Talvi ei kuitenkaan ihan heti ole loppumassa. 

Sääkin oli lopulta hyvä, aurinko ei paistanut, mutta se ei menoa haitannut. Mukavaa yhteistä aikaa perheen kanssa. Kahden teinin perheessä sitä ei liiemmin ole. Tai aikaa on ja vaikka kaikki ollaan kotona viihtyviä tyyppejä, sitä yhteistä tekemistä on kuitenkin nykyisina aika vähän. Teinit puuhaa omiaan eikä vanhempien ehdotukset juurikaan kiinnostele. Leffailta joskus saadaan aikaiseksi. 

Kyllä laskettelu vois olla mun juttu ja homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Lunta kuitenkin näkyy riittävän vielä pitkäksi toviksi :-) 

Tykkäätkö sä laskettelusta? 

Instagram: h_niinahelena

Miinus viisi kiloa - Miten se tapahtui?

Aikaisemmin jo sivusin aihetta. Olen muutamassa vuodessa kerryttänyt kiitettävästi kiloja, välillä pudottanut vähän, mutta kerryttänyt takaisin pikkuhiljaa. En ole juurikaan kuureja tai pikadieettejä harrastanut enää vuosiin vaan väliaikaisetkin pudotukset pyrkinyt tekemään järkevästi. Jotain on kuitenkin aina puuttunut ja projekti on tyssännyt milloin mistäkin syystä. On saattanut tulla loma, flunssa, kesä, talvi,  milloin mitäkin.

Viimeksi tuli ensin loma ja kun siitä oli palauduttu, alkoi korona ja etätyöt. Mikä loistava tekosyy! En tokikaan etätöiden alkaessa heti heittänyt pyyhettä kehään syömisten osalta vaan se tapahtui pikkuhiljaa. Alkuun meni hyvin, ensimmäisillä etätyöviikoilla kävin lähes joka aamu lenkillä ja jos en aamulla, myöhemmin päivällä sitten. Jumpat ja salit jäivät heti pois koronan pelossa. Ruokailurytmit pysyivät kuitenkin säännöllisinä ja ovat pysyneet oikeastaan koko ajan. Ongelma on ollut välipalat ja vääränlainen ruoka. 

Etätöiden lomassa aloin napostella. Keksiä, karkkia, suklaata, hedelmiä, jäätelöä. Mitä nyt satuin löytämään. Yhtenä päivänä viime keväänä totesin syöneeni kaiken naposteltavan mitä talosta löysin :-) No, ehkä vähän kärjistettynä, mutta pointti lienee selvä. 

Tuli kesä ja sama kaava jatkui, lisäksi kesäloman ajaksi ruokailurytmit muuttuivat. 10-luku vaihtui puntarissa. Syksyllä mietin, että nyt on ryhdistäydyttävä, mutta en vain saanut sitä tehtyä. Siirsin aina seuraavaan maanantaihin. Liikunta kyllä lisääntyi ja alkoi taas kiinnostamaan, mutta lopulta se on aika pieni osa painonpudotusta, jos kaikki muu on retuperällä. 

Loppuvuotta kohti kun mentiin päätin, että nyt saa riittää. Kuppi meni niin sanotusti nurin. Mainitsinkin jo aiemmin, että ei tainnut vuonna 2020 mennä päivääkään ilman karkkia ainakaan etätöiden alettua. Niinpä päätin, että heti joulun jälkeen ryhdistäydyn. Ei siis vuoden vaihteessa tai loppiaisena vaan heti joulusta ja niin myös tein. Uutta vuotta juhlittiin kyllä ilman rajoituksia, mutta ajattelinkin aloituksen olevan ns pehmeä lasku ja kun olin ns urakan aloittanut jo joululta, vuodenvaihteen notkahduksen jälkeen oli helpompi jatkaa. Eihän siinä ollut kuin muutama päivä, mutta aloitus oli joka tapauksessa jo tehty. 

Mitä sitten tein?

Päätin heti alkuun, että lähden matkaan hitaasti, mutta varmasti. En edes halunnut nopeaa pudotustahtia vaan halusin sen tapahtuvan hitaasti, jolloin voin olla varmempi myös tulosten pysymisestä ja uusien tapojen omaksumisesta. Painoa kyllä saa tippumaan nopeastikin ja läskiä toki lähtee, mutta helposti lähtee myös lihasta ja tietysti myös nesteet. Jos enerigavaje on liian iso, ei sitä kukaan jaksa pidemmän päälle ja retkahtamisia tulee ja pudonneet kilot tulevat pian takaisin korkojen kanssa. 

Asiantuntija tai ammattilainen en ole, mutta sen verran olen asiaan perehtynyt ja itsenäisesti tietoa hankkinut plus, muutaman kerran nopeasti laihduttanut, että uskallan ainakin itse noudattaa hankkimiani oppeja. Välillä syklittelen hiilareita (postaus täällä), välillä syön hiilareitakin enemmän. Täysin hiilarittomana en ole ollut missään vaiheessa tai ketoillut. Sanoisin ehkä syöväni hiilihydraattitietoisesti. En myöskään laske makroja tai punnitse ruokia. Kiinnitän huomiota annoskokoihin ja huolehdin siitä, että jokaisella aterialla, välipaloillakin, on proteiinia ja myös (hyvää) rasvaa. 

Aloitin siis joululta, alkuun lähti nestekertymää, jota oli kilojen päälle kerätty ainakin joulun aika. Paino mistä katson varsinaisen pudotuksen alkaneen on 79 kg ja siitä on nyt tultu alaspäin 5 kg painon ollessa nyt 74 kg.  Jos mukaan ottaa painon turvotuksineen, tuohon voi lisätä vielä muutaman kilon, mutta nesteet tulee ja menee, joten jätän ne nyt huomiotta. Nestekertymä ei myöskään lähtenyt päivässä eikä kahdessa ja uuden vuoden tienoilla oli noin 79 kg. Karkeasti siis kahdessa kuukaudessa 5 kg. 

Tämä tapahtui käytännössä tietoisella syömisellä, jota avustetaan sopivalla liikkumisella. Pidän huolen siitä, että syön säännöllisesti. Kaloreita lasken silmämääräisesti siten, että jokaiselle päivälle tulee noin 300-500 kalorin vaje. Viikonloppuisin saatan ottaa vähän löysemmin. Syön säännöllisesti 4 kertaa päivässä ja lisäksi ehkä välipalan tai kaksi varsinkin päivinä, jolloin tulee paljon liikuntaa ja energiavaje alkaa kasvamaan liian suureksi.

Aamulla heti herättyäni teen smoothien ja sen sisällöksi on vakiintunut:

1 dl marjoja 

kourallinen lehtisalaattia

puolikas banaani

puolikas avokado

1 dl proteiinijauhetta

vettä 

Lounaaksi teen usein salaatin eli perussalaattipohja ja lisäksi aamusta jäänyt puolikas avokado ja joku proteiininlähde esim kanaa, tonnikalaa, kalaa, lihaa. Määrälliesti noin kämmenen kokoinen määrä. 

Päivälliseksi tavallista kotiruokaa mitä on tehty muullekin perheelle. Proteiininlähde täytyy siinäkin olla kunnossa ja usein korvaan osan esimerkiksi pastasta lämpimillä vihanneksilla. Kylkeen reilusti salaattia. 

Iltapalaksi sitten joko kaurapuuroa, pari kananmunaa salaatilla, rahkaa tms. Sielläkin huolehdin siitä, että proteiinia löytyy varmasti. Puuroon lorautan tilkan oliiviöljyä. Lisäksi marjoja ja raejuustoa. 

Välipaloina suosin vihanneksia ja pähkinöitä. 

Syömisten lisäksi liikun joka päivä ainakin vähän. Ellei ole juoksu tai jumppapäivä, käyn vähintään pienellä kävelyllä. Avaintekijänä toimii kuitenkin säännöllinen ruokailurytmi ja kohtuulliset annoskoot sekä napostelun poisjääminen. 

Olen tähän nyt varsin tyytyväinen ja tämä perustuu siis vain omakohtaiseen kokemukseen enkä ole alan ammattilainen tai väitä, että tämä sopisi kaikille. Itselleni se kuitenkin sopii ja näin aion jatkaa vielä pitkään. Tarkoituksena löytää lopulta se kultainen keskitie ja tasapaino. Matka jatkuu. 

                                                                Instagram: h_niinahelena

Nastakenkien aika

Kovat pakkaset on ainakin toistaiseksi muisto vain ja nollan kieppeillä sahaava lämpötila yhdessä auringon kanssa sulattaa mukavasti lunta. Siihen kun välillä vähän jotain veden tapaista sataa ja taas jäätyy, on liukkaus taattu.

Viime viikon loppupuolella ja viikonloppuna ei ulkona kyllä tehnyt mitään ilman nastakenkiä. Pari kertaa kävin juoksemassa ja muutamalla kävelyllä. Nastakenkien aika on nyt ja niiden avulla voi keskittyä vain juoksuun tai kävelyyn eikä tarvitse liukastella ja varoa ihan jokaista askelta. Suosittelen ehdottomasti hankkimaan ellei omasta kenkähyllystä vielä löydy. 

Itselläni on nyt toista talvea käytössä juoksuun tarkoitetut Icebug-nastakengät ja ne ovat olleet nastojen osalta hyvät, mutta itse kenkä on omalle jalalleni vähän turhan kova ja kokokin saisi olla hitusen isompi. Hyvin kuitenkin ajavat asiansa, mutta viimeistään ensi talveksi on kyllä edessa uusien kenkien hankinta. En ole merkkiuskollinen, mutta Icebugia on kyllä kovasti suositeltu, ehkä siis kokeilen eri malleja kyseisestä kengästä, mutta otan myös suosituksia vastaan. 

Ellei ole tottunut nastakengillä juoksemaan tai kävelemään, voi pito yllättää. Itseni aikoinaan ainakin yllätti. Jotenkin sitä ajatteli, ettei ne nastat niin hyvin voi pitää, että varoa pitää kuitenkin, mutta käytännössä purevat kyllä hyvin jäähän ja halutessaan pääsee rivakasti etenemään. 

Nastakenkien vuosittainen käyttöaika on verrattain aika lyhyt, joten niitä ei tarvitse joka vuosi hankkia uusia. Itse en tykkää nastakenkiä käyttää kuin näin selkeillä jäätiköillä. Lumella käytän enemmänkin maastokenkiä. Joskus muinoin juoksin kesät talvet samoilla "kesälenkkareilla" ja hyvin onnistui sekin. Sitä en kuitenkaan suosittele. 

Käytätkö sinä nastakenkiä? 

Instagram: h_niinahelena