Meillä oli miehen kanssa viikonloppuna 22-vuotispäivä. Tajusin myös, että ollaan nyt oltu yhdessä puolet mun elämästä, täytän siis loppukesästä 44. No, tämän 22-vuotisen taipaleen kunnniaksi päätettiin tempaista ja kävellä kesäpaikallemme. Mies suunnitteli tätä jo viime kesänä ja minä sain ajatuksen juhannuksena, kun ajelin Jurvasta kotiin Vaasaan.
Päätimme sitten tehdä tämän yhdessä loman aikana ja viime perjantain vuosipäivä sopi loistavasti aiheeseen. Veimme jo viikolla toisen auton paikalle, että päästään jotenkin poiskin. Tytöt tulivat paikalle skootterilla ja mun äiti toi koiran.
Matkaa meiltä kotoa Vaasasta Jurvaan on aika tarkkaan 57 kilometriä. Meillä molemmilla pisin jalan menty matka on transgrancanarian polkujuoksu pari vuotta sitten ja sekin oli meidän kohdalla vain 30 kilometriä, aika paljon pidempi matka siis oli tiedossa, mutta juoksu ei ollutkaan aikomuksena vaan puhtaasti kävely.
Edellisenä iltana pakattiin kaikki niin valmiiksi kuin mahdollista, eväiden määrä vähän arvelutti, mutta luotin kuitenkin siihen, että riittävät. Syötävän lisäksi molemmilla oli juomaa lähtiessä noin 3,5 litraa. Samalla kun vietiin auto viikolla, piilotettiin matkan varrelle myös extrajuotavaa. Tämä matka on siitä haastava, että välillä ei ole yhtään mitään. Ei kauppaa, huoltoasemaa, vessaa. Ei yhtään mitään. Ei edes pientä kioskia. Alkumatkasta tulee parikin huoltoasemaa, mutta ne molemmat mahtuvat ensimmäiseen kymmeneen kilometriin ja lisäksi pari kauppaakin osuu tälle matkalle. Seuraavaan lähes 50 kilometriin ei ole yhtään mitään.
Eväinä oli mm kananmunia, karjalanpiirakoita, proteiinipatukoita, suolapähkinöitä, suolakurkkua, tuorekurkkua ja tietysti geelejä.
Lähdimme matkaan klo 6.15 perjantaiaamuna. Myöhästyimme siis noin vartin suunnitellusta. Alku sujui oikein sutjakkaasti ja olisi jopa tehnyt mieli juosta. Maltettiin kuitenkin mieli, koska tiedossa todellakin oli matkan pituus.
Ensimmäinen WC-käynnin mittainen pikapysähdys tehtiin jo ensimmäisellä huoltoasemalla ja siitä matka jatkui oikein hyvällä fiiliksellä taukopaikalle, mihin tankkausjuomat oli viety. Matkaa oli tähän noin 24 kilometriä. Muistelin, että matkaa olisi ollut vajaa 20 kilometriä, mutta onneksi ei enempää heittänyt. Tähän 24 kilometriin asti otettiin noin puolen tunnin välein geelit ja tankattiin nestettä. Aikaa oli taukopaikalle kulunut noin 4,5 tuntia. Oli jo nälkä!
Itselläni tuntui vähän ikävältä päkiöissä, kengät hiersi, vaikka käytössä oli luotto asicset. Ovat kuitenkin aavistuksen isot ja jalka pääsee ainakin kävellessä näköjään sen verran liikkumaan, että vaivoja aiheutuu. Enkä noin pitkästi ollut niillä vielä mennytkään millään tavalla. Otin kengät ja sukat pois, että jalat sai hengittää kunnolla ja toivoin pystyväni jatkamaan matkaa.
Tauko kesti kaikkiaan noin tunnin, lopuksi paikalle kurvasi vielä kaveri jätskien kanssa, joka oli aivan huippujuttu! Pian kamat kasaan ja matka jatkui. Sen verran oli kuitenkin jo tultu, että liikkeelle lähtiessä kesti jonkin aikaa ennen kuin jalat alkoivat taas rullaamaan ja matka luistamaan.
Jatkoimme kävelyä ja aiheesta oli tietenkin aamulla tehty fb-julkaisu ja myös intagramiin lisäsin maininnan. Saimme siis muutamia räikkäyksiä matkan varrella, kun tutut osasivat katsoa kahta Porintietä tallustavaa kävelijää.
Matkanteko tuntui edelleen hyvältä, juttu ei tokikaan luistanut enää ihan samalla tavalla, mutta askel oli edelleen suhteellisen kevyt ja matkanteko helppoa. Hiertymät päkiöissä tuntuivat kyllä vähän, mutta ei vielä kovinkaan häiritsevästi.
Porintieltä käännyttiin vähän ennen Jurvantietä hiekkatielle, joka hieman oikaisee ja tulee sitten Jurvantielle. Oikaisu ei ole ratkaiseva, mutta pääsee vilkkaasti liikennöidyltä Porintieltä pois aikaisemmin. Tällä tiellä näkyi myös pari kyykäärmettä, yksi kuollut ja toinen elävä. Hyvin ohitettiin nekin.
Vauhti oli edelleen noin reilu 10min/km ja matka jatkui Jurvantiellä. Hellejakson jälkeen oli vähän viileämpi päivä, mutta silti aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli reilusti yli 20. Edelleen jatkettiin energian tankkaamista noin puolen tunnin välein ja nestettä tietysti myös.
Pikkuhiljaa askel alkoi painaa ja hiertymät tuntua. Matkaa oli tultu noin 34 km, kun mies ehdotti seuraavaksi taukoajaksi maratonmittaa. Tiesin heti, että se on liian pitkä matka, kun otetaan huomioon, että viime pysähdysä oli 24 kilometrissä. Totesin, että katsotaan nyt hetki ja jos tulee jossain kohdin sopiva paikka niin pysähdytään siihen.
Kilometriajat piteni noin minuutilla ollen reilu 11min/km ja pakollinen pysähtyminen tulikin sitten 36 kilometrin kohdilla, kun jokin kirpaisi ilkeästi toisessa jalanpohjassa. Hiertymä oli tehnyt rakon, joka nähtävästi puhkesi. Pysähdyttiin bussipysäkille, putsattiin rakko kunnolla, kuivattiin jalat ja vaihdoin sukat. En tiedä mikä etiäinen oli ollut, että olin pakannut varasukat mukaan.
Taas pystyi astumaan, vaikkakaan ei ihan täysin kivuttomasti, mutta matka kuitenkin jatkui. Taaperrettiin pari kilometriä eteenpäin, kunnes vastaan tuli tuttu auto. Mun sisko perheineen! Olivat nähneet facebook-kommentin kahvinkaipuusta ja toivat termarissa kahvia ja vähän muutakin tarpeellista. Tämä oli enemmän kuin sata jänistä. Hetki kahviteltiin ja matka jatkui.
Jatkuu....
Instagram: h_niinahelena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti