Juhannuksena kävin ensimmäistä kertaa tälle kesälle suppaamassa, pohjekivusta huolimatta. Ajatuksena olikin, jos se vähän vaikuttaisi positiivisesti pohkeiden kipuun, kun jännitys on erilainen. En tiedä vaikuttiko, mutta pohkeet eivät suuremmin vaivanneet sen reilun puolen tunnin suppauksen aikana.
Suppaus on mukavan rentouttavaa puuhastelua varsinkin tyynellä säällä. Tuulisemmalla vaatii vähän enemmän keskittymistä. Oma lautani on varsin leveä ja pysyy suhteellisen vakaana, mutta ei siihenkään tottumaton ihan noin vain mene. Kapeammilla laudoilla saa enemmän vauhtia ja ehkä haastettakin. Itse suppailen lähinnä Jurvan Säläisjärvellä ja siihen tarkoitukseen lautani käy oikein hyvin.
Suurin haaste koko touhussa lienee laudan kuskaaminen omalta leiripaikalta järven rantaan ja takaisin. Yleensä suppaan noin tunnin verran, juhannuksena jäi siis vähän vajaaksi, kun piti rientää muihin hommiin, mutta ehkä tänä kesänä saisi toteutettua vaikka pienen auringonotto- tai lepohetken suplaudalla maaten. Ainakin voisi olla ihan kokeilemisen arvoista.
Enemmän tietoa suppaamisesta lajina ja laudoistakin, löytyy täältä
Töistä on nyt ensimmäinen kesälomaviikko ja alkuviikosta lähdetäänkin esikoisen kanssa pienelle kotimaan reissulle. Parin päivän reissu, mutta kiva päästä vähän muihin maisemiin.
Lopussa vielä pari kuvaa auringonlaskusta. Näihin ei vain kyllästy :-)
Instagram:h_niinahelena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti