Missä motivaatio?

Ei tästä nyt tule mitään. Kunpa tämä poikkeustila nyt olisi jo ohi ja päästäisiin palaamaan normaaliin arkeen. Pitäisi tehdä pihahommia, pitäis tehdä pientä pintaremonttia, pitäis tehdä töitä, pitäis treenata. Pitäis vaan kun ei mikään huvita.

En ole mikään yltiösosiaalinen ihminen, viihdyn vallan hyvin itsekseni, mutta näin kun on seitsemättä viikkoa etätöissä eikä liiku juuri missään muuallakaan alkaa sosiaalisten kontaktien puuttumisen huomaamaan. Töissä toimistolla näkee kuitenkin kymmeniä ihmisiä päivittäin, monen kanssa tulee juteltua ja vaihdettua ajatuksia.

Sitten on lasten harrastukset tai oikeammin harrastus. En tokikaan siellä ole kädestä pitämässä kiinni, mutta monesti tulee muiden vanhempien kanssa jäähallin pihalla vaihdettua kuulumisia viedessä tai hakiessa tyttöjä treeneistä.

Näiden päälle sitten vielä muu sosiaalinen elämä, sukulaiset, kaverit ja ystävät. Nyt kun lähikontakteja ei ole ja lähes kaikki yhteydenpito tapahtuu virtuaalisesti, alkaa se kyllä kiristämään.

Voisi kuvitella, että nyt on aikaa tehdä kaikenlaista, kun ei mene työmatkoihin aikaa, työaikaakin pystyy tietyissä rajoissa säätelemään, ei mene aikaa tyttöjen harrastuksiin. Kaikki aika on käytännössä itsellä. Aikaa on, mutta mitään ei saa aloitettua.

Tälläkin viikolla joka aamulle on ollut suunnitelmissa lenkki, edes kävely jos ei muuta. No, aamuisin kylkeä kääntäessä olen siirtänyt sen töiden jälkeen tai iltaan tehtäväksi, illalla taas aamuun jne.

Tietysti sitten kun ei mitään saa aikaiseksi, tulee automaattisesti käytettyä kaikki aika syömiseen ja morkkis kasvaa.

Olisiko vinkkejä miten saa rutiinit toimiviksi ja itsensä liikkeelle? MIUT Madeira 2021 tuntuu nyt olevan aivan liian kaukana tähän tarkoitukseen :-)

Tour de Vaasa - tai ainakin melkein

Kävin eilen aamulla ennen töiden alkua viemässä auton tuulilasin vaihtoon ja juoksin sieltä kotiin. Aurinko paistoi kirkkaasti jo ennen kahdeksaa ja taas mietin miksi, oi miksi ei useammin lähde aamuisin liikkeelle. Normaalitilanteessahan teen sitä kyllä, mutta tämä etätyöskentely veltostuttaa eikä vaan pääse aamuisin ajoissa ylös. Nyt oli kuitenkin pakko lähteä, kun oli aika varattuna ja hyvä niin. Oli ihan eri fiilis aloittaa työpäivä.

Illalla töiden ja kauppareissun jälkeen aurinko paistoi edelleen ja kellokin vasta vähän. Ei näyttänyt edes tuulevan erityisemmin. Ainahan täällä Vaasassa vähän tuulee, mutta eilen ei siis liikaa. Päätin hypätä pyörän selkään ja tehdä pienen fillarilenkin.

Pyörälle ei ole vielä tehty keväthuoltoa, mutta muutaman pienen pyöräilyn olen sillä jo tänä keväänä tehnyt ja hyvin pelaa. Takarengas vaatii vähän ilmaa ja kyllähän se olisi hyvä pestä ja fiksata muutenkin.

Pyöräily on hyvä laji kunnon kehittämiseen. Lisäksi se tuo mukavaa vaihtelua juoksuun. Pyöräilystä saa helposti intervallityyppistä varsinkin, jos matkalla on mäkiä. Ylämäkiä tempoessa syke kohoaa ja alamäkiin lasketellessa saa mukavasti palauteltua.  Pyöräily voi olla tosi monipuolista. Välillä voi pyöräillä verkkaisesti alhaisella sykkeellä peruskestävyyttä kehittäen, mutta kun lisää vauhtia, pyörällä saa helposti myös vauhtikestävyyttä kehittävän treenin. Tai sitten voi vaan rauhallisesti sutkutella eteenpäin nauttien matkasta ja maisemista.

Pyöräily on myös nivelystävällistä, koska se ei rasita jalkojen niveliä samalla tavalla kuin juoksu. Pyöräily sopii siis erinomaisesti myös liikuntaa vasta aloittelevalle, ylipainoiselle tai tauolta palaavalle liikkujalle, kuten myös jo edistyneemmälle kunto- tai kilpaurheilijalle. Mukavuutta pyöräilyyn tuo oikean kokoinen ja toimiva pyörä, enemmän pyöräillessä kannattaa kiinnittää huomiota myös ajoasentoon.

Eilen lähdin liikkeelle fiiliksellä, että käännytään kotia kohden sitten kun huvittaa ja tuntuu siltä. No ei huvittanut kääntyä ja kilometrejä kertyi lopulta noin 21,5. Ihan reipas lenkki kevätillassa ja pyöräily jää kyllä taas ehdottomasti viikko-ohjelmaan.

Tykkäätkö sä pyöräilystä?

Intervalli - tehokkuutta ja vaihtelua treenaamiseen

Molemmat tyttöni harrastavat muodostelmaluistelua ja nyt kun kaikki harrastukset ovat tauolla, on myös heillä virtuaalitreenien lisäksi omatoimisia treenejä. Katselin heidän treeniohjeitaan ja totesin, että osa treeneistä sopii hyvin myös itselleni. Esiin pompsahti mm intervallitreeni, joka oli toisella tytöllä vielä tekemättä.

Intervalli on oikein tehtynä erittäin tehokasta kunnon kohottamiseen, koska se parantaa hyvin hapenottokykyä. Harjoittelu kuluttaa myös energiaa mukavasti jo harjoittelun aikana, mutta etenkin kunnon tehoilla tehtynä keho polttaa kaloreita vielä treenin jälkeenkin jopa useita tunteja.

Intervallitreeni kannattaa tehdä vain kunnolla levänneenä ja engergiavarastot tankattuina niin saat siitä parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Tässä treeni, jonka kävimme nuoremman tytön kanssa tekemässä yhdessä sunnuntain iloksi.

Intervallitreeni

Alkuun lämmittelyksi 10 min reipasta kävelyä.

5 min juoksua
2 min kävelyä

jatketaan viisi kierrosta

Lopuksi 10 min kävelyä palautteluksi ja lisäksi venyttelyt.

Intervallit 1 - 2 kertaa viikossa tuo mukavasti monipuolisuutta treeneihin ja buustaa myös vauhtikestävyyttä.

Olen itse enemmänkin  yksintreenaaja, mutta välillä on kiva tehdä yhteisestikin ja nyt se olikin aivan ykkösjuttu. Tyttökin sanoi, että ellei olisi yhdessä lähdetty, ei olisi tullut tehtyä yhtä tehokkaasti.

Tykkäätkö sä treenata yksin vai porukassa? Tapaatko tehdä intervalleja?

Hyvän mielen lenkki

Tässä on nyt ollut säännöllisistä treeneistä taukoa ja vähän liiankin kanssa. Vallitseva tilanne vaikuttaa osaltaan. Nyt on kuukauden päivät oltu etätöissä ja samalla hoidettu teinien ruokahuolto ja avustettu kouluasioissa. Ruokahuolto nyt kuuluu tietenkin muutenkin vanhemman tehtäviin, mutta päivällisen lisäksi teinit tarvitsevat lounaan ja välipalat. Onneksi ovat jo siis teinejä, että osaavat itsekin, mutta pitää kuitenkin huolehtia, että kaapissa on mitä ottaa ja mieluiten lämmintä ja ravitsevaa ruokaa.

Tykkään tehdä treenit pääosin aamuisin, koska päivärytmini on muotoutunut siten, että herään aamulla aikaisin. Ehdin siis hyvin syödä, tehdä treenit ja laittautua ja silti olen yleensä klo 8 toimistolla.

Etätöihin jäädessäni ajattelinkin, että onpa ihanaa! Nyt ehtii vaikka joka aamu lenkille ja tekemään vaikka mitä. Ensimmäinen viikko menikin hyvin, kävin tosiaan joka aamu lenkillä joko juosten tai kävellen. Välillä sujui, välillä ei, mutta kävin. Toisella viikolla alkoi jo jäämään aaamuja välistä. Kolmannella viikolla huomasin tulevani suoraan sängystä koneen ja siis töiden ääreen. Lenkit jäi, kunnes päätin taas ryhdistäytyä ja neljännellä viikolla tulikin muutama lenkki tehtyä.

En tiedä mikä on syynä veltostumiseen, ei vaan jaksa nousta, saati lähteä liikkeelle. Tietysti ajoittainen takatalvikin varmasti vaikuttaa asiaan. Ei vaan tarvisi olla mitään tekosyitä, jos tässä aikoo kuntonsa pitää ja mielellään tietenkin vielä kehittyä.

Lauantaina lähdin lenkille ajatuksella katsotaan miten menee. Viimeisestä juoksuntapaisesta oli taas vierähtänyt tovi. Liikkeellä kuitenkin pitää pysyä ja kyllä pysynkin, enimmäkseen kuitenkin kävellen. Nyt päätkin lähteä pitksästä aikaa hölkälle, aurinkokikn paistoi.

Laitoin kelloon ajastimen kahdelle ja neljälle minuutille, joka tarkoittaa sitä, että kaksi minuuttia kävelen reippaalla tahdilla, seuraavat neljä juoksen ja taas seuraavat kaksi kävelen jne. Tämä toimii itselläni loistavasti ja käytänkin jaksotusta aika usein aikoja vaihdellen. Pidemmillä matkoilla kävelypätkät ovat pidempiä ja juoksukin hitampaa, mutta lyhyemmillä matkoilla voi olla tosi lyhyetkin kävelypätkät.

Minun pitää myös suunnitella reitit aina etukäteen vähintään suuntaa-antavasti. Nyt suunnittelin mielessäni noin kympin lenkin ja aika lähelle se menikin, pari sataa metriä piti juosta kodin ohi. Kärsin nimittäin jonkinlaisesta tasakilometridielmmasta tai mikä lie on oikea sana tälle, mutta minulla pitää siis aina tulla joku kilometrimäärä täyteen ja kävelen tai juoksen vaikka katua edestakaisin, että tämä täyttyy. Joskus, jos joku on mukana lenkillä ja palaa jo kotiin, saatan jatkaa vielä korttelin ympäri yksin, että saan tietyn määrän täyteen.

Lähdin liikkeelle siis kävellen ja ensimmäisen hölkkäpätkän aikana totesin, että vaatteita ainakin on liikaa, tuli hiki heti ensimmäisellä kilometrillä. No, ei auta, hiki tulee joka tapauksessa, joten jatketaan. Muuten sujui tosi hyvin ja olisi tehnyt mieli vaan juosta, mutta pakotin itseni kävelemään sen kaksi minuuttia hölkkäpätkien välissä, että syke pysyisi tarpeeksi alhaalla ja jaksaisin tehokkaasti loppuun saakka.

Pysyin lähinnä asfaltilla, tasaista maastoa, pyöräteitä pitkin. Välillä tuuli vähän enemmän, pääosin oli kuitenkin ihan loistava lenkkisää. Aurinko jatkoi paistamistaan ja askel rullasi kevyesti. Ajastin jotenkin osui juuri siten, että pienet ylämäet osuivat juuri parin minuutin kävelypätkille ja muutamat alamäet mitä reitillä oli, sai rullata menemään.

Sujui niin hyvin, että välillä ihan hymyilytti ja piti käskeä itsensä kävelemään kävelypätkät, kun kello tärisi. Niin olisi tehnyt mieli vaan juosta. Viimeisen kerran kun kello tärähti kävelyyn vaihdon merkiksi annoin periksi ja jatkoin juoksemista. Ei ollut enää mitään säästeltävää ja juoksin loppumatkan.

Kotona mittari näytti 10 km, keskisyke 142. Ei ihan peruskestävyyttä, mutta lenkin jälkeen olo oli loistava! Kyllä kannatti lähteä, hyvä tästä vielä tulee!

Mitäs nyt?

Joulukuussa se alkoi. Kiinassa, Wuhanissa riehuu joku virus, johon ihmiset sairastuvat ja osa menehtyy. Olimme itse tuolloin Thaimaassa lomalla ja ohikiitävän hetken kävi mielessä, onkohan kyseinen vierus jo siellä. Oikeastaan se tuntui kaukaiselta ajatukselta ja kyllähän se nyt pysyy Kiinan rajojen sisäpuolella ja saadaan kuriin. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Pian puhuttiin jo pandemiasta. COVID-19. Virus oli Euroopassa ja tilanne joissakin Euroopan maissa jo kaoottinen. Erityisesti Italiassa ja Espanjassa. Tapahtumia alkoi peruuntua ja töistä tuli vahva suositus etätöihin. Pian jäivät laste harrastukset tauolle ja koulut siirtyivät etäopetukseen. Voiko tämä olla tottakaan vai kenties unta. Ei, totta se on. Suomikin on poikkeustilassa ja uutisten pääaihe on koronavirus, COVID-19.

Sattumien summa kypsytti pitkään kyteeneen ajatuksen blogin kirjoittamisesta. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni jo pitkään, en oikeastaan edes tiedä kuinka pitkään. Välillä ohikiitävänä ajatuksena, välillä vakavammin ja nty jo pidemmän aikaa olen tutustunut aiheeseen.

Aihetta blogille olen myös miettinyt pitkään ja sekin ratkesi nyt tässä kaikkien tapahtumien seurauksena. Tai oikeastaan vahvistui. Harrastan jollain tasolla kestävyysliikuntaa, lähinnä juoksua ja kesäisin pyöräilyä. En ole asiantuntija tai ammattilainen, mutta aihe kiinnostaa. Olen osallistunut muutamiin kilpailuihin vuosien varrella lähinnä omaksi ilokseni, en kilpaillakseni muiden kanssa. Kilpailut toimivat itselläni motivaattorina ja niiden avulla pysyn liikkeessä. Tai no, ainakin kun kisa on lähestymässä.

Viimeisin kisa olisi ollut MIUT Madeira Island Ultra Trail, nimensä mukaisesti Portugalille kuuluvalla Madeiran saarella juostava polkujuoksu huhtikuussa 2020. Matkoina 16,42, 60, 85 ja 115 km. Olin ilmoittautunut tähän kilpailuun 42 kilometrin matkalle ja treenitkin olivat hyvässä vaihdissa, majoitus varattu, lennot ostettu. Sitten tuli peruutus. Syynä tietenkin COVID-19. Harmitti niin, että muutamaan päivään ei koko asiasta voinut edes puhua, vaikka tottakai ymmärrän asian vakavuuden ja rajoitukset. Harmitti silti, olin niin odottanut tätä. Pääsisin taas  näyttämään itselleni mihin pystyn. Jos pystyn.

Muutaman päivän kuluttua kilpailunjärjestäjä ilmoitti, että osallistumisen voi siirtää ensi vuoteen, en epäröinyt hetkeäkään. MIUT Madeira 2020 vaihtui lennossa MIUT Madeira 2021. Sain siis heittämällä vuoden lisää treeniaikaa ja uutta intoa! Siitä vahvistui kirjoittamisen tarve. Auttaisiko se myös paremmin pysymään liikkeessä, kun raportoi vaikka vain itselleen? Tämä blogi kertoo matkasta kohti Madeiraa 2021. Välillä saatetaan eksyä aiheesta ja unohtaakin se kokonaan, mutta se juuri tekee matkasta mielenkiintoisen.