En ole mikään yltiösosiaalinen ihminen, viihdyn vallan hyvin itsekseni, mutta näin kun on seitsemättä viikkoa etätöissä eikä liiku juuri missään muuallakaan alkaa sosiaalisten kontaktien puuttumisen huomaamaan. Töissä toimistolla näkee kuitenkin kymmeniä ihmisiä päivittäin, monen kanssa tulee juteltua ja vaihdettua ajatuksia.
Sitten on lasten harrastukset tai oikeammin harrastus. En tokikaan siellä ole kädestä pitämässä kiinni, mutta monesti tulee muiden vanhempien kanssa jäähallin pihalla vaihdettua kuulumisia viedessä tai hakiessa tyttöjä treeneistä.
Näiden päälle sitten vielä muu sosiaalinen elämä, sukulaiset, kaverit ja ystävät. Nyt kun lähikontakteja ei ole ja lähes kaikki yhteydenpito tapahtuu virtuaalisesti, alkaa se kyllä kiristämään.
Voisi kuvitella, että nyt on aikaa tehdä kaikenlaista, kun ei mene työmatkoihin aikaa, työaikaakin pystyy tietyissä rajoissa säätelemään, ei mene aikaa tyttöjen harrastuksiin. Kaikki aika on käytännössä itsellä. Aikaa on, mutta mitään ei saa aloitettua.
Tälläkin viikolla joka aamulle on ollut suunnitelmissa lenkki, edes kävely jos ei muuta. No, aamuisin kylkeä kääntäessä olen siirtänyt sen töiden jälkeen tai iltaan tehtäväksi, illalla taas aamuun jne.
Tietysti sitten kun ei mitään saa aikaiseksi, tulee automaattisesti käytettyä kaikki aika syömiseen ja morkkis kasvaa.
Olisiko vinkkejä miten saa rutiinit toimiviksi ja itsensä liikkeelle? MIUT Madeira 2021 tuntuu nyt olevan aivan liian kaukana tähän tarkoitukseen :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti