Hyvän mielen lenkki

Tässä on nyt ollut säännöllisistä treeneistä taukoa ja vähän liiankin kanssa. Vallitseva tilanne vaikuttaa osaltaan. Nyt on kuukauden päivät oltu etätöissä ja samalla hoidettu teinien ruokahuolto ja avustettu kouluasioissa. Ruokahuolto nyt kuuluu tietenkin muutenkin vanhemman tehtäviin, mutta päivällisen lisäksi teinit tarvitsevat lounaan ja välipalat. Onneksi ovat jo siis teinejä, että osaavat itsekin, mutta pitää kuitenkin huolehtia, että kaapissa on mitä ottaa ja mieluiten lämmintä ja ravitsevaa ruokaa.

Tykkään tehdä treenit pääosin aamuisin, koska päivärytmini on muotoutunut siten, että herään aamulla aikaisin. Ehdin siis hyvin syödä, tehdä treenit ja laittautua ja silti olen yleensä klo 8 toimistolla.

Etätöihin jäädessäni ajattelinkin, että onpa ihanaa! Nyt ehtii vaikka joka aamu lenkille ja tekemään vaikka mitä. Ensimmäinen viikko menikin hyvin, kävin tosiaan joka aamu lenkillä joko juosten tai kävellen. Välillä sujui, välillä ei, mutta kävin. Toisella viikolla alkoi jo jäämään aaamuja välistä. Kolmannella viikolla huomasin tulevani suoraan sängystä koneen ja siis töiden ääreen. Lenkit jäi, kunnes päätin taas ryhdistäytyä ja neljännellä viikolla tulikin muutama lenkki tehtyä.

En tiedä mikä on syynä veltostumiseen, ei vaan jaksa nousta, saati lähteä liikkeelle. Tietysti ajoittainen takatalvikin varmasti vaikuttaa asiaan. Ei vaan tarvisi olla mitään tekosyitä, jos tässä aikoo kuntonsa pitää ja mielellään tietenkin vielä kehittyä.

Lauantaina lähdin lenkille ajatuksella katsotaan miten menee. Viimeisestä juoksuntapaisesta oli taas vierähtänyt tovi. Liikkeellä kuitenkin pitää pysyä ja kyllä pysynkin, enimmäkseen kuitenkin kävellen. Nyt päätkin lähteä pitksästä aikaa hölkälle, aurinkokikn paistoi.

Laitoin kelloon ajastimen kahdelle ja neljälle minuutille, joka tarkoittaa sitä, että kaksi minuuttia kävelen reippaalla tahdilla, seuraavat neljä juoksen ja taas seuraavat kaksi kävelen jne. Tämä toimii itselläni loistavasti ja käytänkin jaksotusta aika usein aikoja vaihdellen. Pidemmillä matkoilla kävelypätkät ovat pidempiä ja juoksukin hitampaa, mutta lyhyemmillä matkoilla voi olla tosi lyhyetkin kävelypätkät.

Minun pitää myös suunnitella reitit aina etukäteen vähintään suuntaa-antavasti. Nyt suunnittelin mielessäni noin kympin lenkin ja aika lähelle se menikin, pari sataa metriä piti juosta kodin ohi. Kärsin nimittäin jonkinlaisesta tasakilometridielmmasta tai mikä lie on oikea sana tälle, mutta minulla pitää siis aina tulla joku kilometrimäärä täyteen ja kävelen tai juoksen vaikka katua edestakaisin, että tämä täyttyy. Joskus, jos joku on mukana lenkillä ja palaa jo kotiin, saatan jatkaa vielä korttelin ympäri yksin, että saan tietyn määrän täyteen.

Lähdin liikkeelle siis kävellen ja ensimmäisen hölkkäpätkän aikana totesin, että vaatteita ainakin on liikaa, tuli hiki heti ensimmäisellä kilometrillä. No, ei auta, hiki tulee joka tapauksessa, joten jatketaan. Muuten sujui tosi hyvin ja olisi tehnyt mieli vaan juosta, mutta pakotin itseni kävelemään sen kaksi minuuttia hölkkäpätkien välissä, että syke pysyisi tarpeeksi alhaalla ja jaksaisin tehokkaasti loppuun saakka.

Pysyin lähinnä asfaltilla, tasaista maastoa, pyöräteitä pitkin. Välillä tuuli vähän enemmän, pääosin oli kuitenkin ihan loistava lenkkisää. Aurinko jatkoi paistamistaan ja askel rullasi kevyesti. Ajastin jotenkin osui juuri siten, että pienet ylämäet osuivat juuri parin minuutin kävelypätkille ja muutamat alamäet mitä reitillä oli, sai rullata menemään.

Sujui niin hyvin, että välillä ihan hymyilytti ja piti käskeä itsensä kävelemään kävelypätkät, kun kello tärisi. Niin olisi tehnyt mieli vaan juosta. Viimeisen kerran kun kello tärähti kävelyyn vaihdon merkiksi annoin periksi ja jatkoin juoksemista. Ei ollut enää mitään säästeltävää ja juoksin loppumatkan.

Kotona mittari näytti 10 km, keskisyke 142. Ei ihan peruskestävyyttä, mutta lenkin jälkeen olo oli loistava! Kyllä kannatti lähteä, hyvä tästä vielä tulee!