Talvi on kyllä antanut parastaan tänä vuonna. Siitä ei pääse mihinkään, monesti kun nämä Suomen talvet on nykyisin mustaa loskaa ja jos oikein huonosti käy, pakkaset ja lumet tulee vasta maalis-huhtikuussa. Nyt ei ole lumettomuus häirinnyt. No, pakkasta voisi olla vähän vähemmän eikä luntakaan nyt enää hirveästi tarvisi tulla. On ihan riittävästi.
Luminen talvi mahdollistaa luonnollisesti ihan erilaista tekemistä kuin plussa-asteilla oleva jäätikkö tai loskakelit. Pääsee hiihtämään, luistelemaan, laskettelemaan, nuoremmat pulkkamäkiin tai sitten ihan vain kävelemään tai juoksemaan. Nekin on huomattavasti mukavampia aktiviteetteja lumella kuin loskassa tai liukkaissa jäätiköissä.
Jokin aika sitten näin mainoksen lähikuntaan tehdystä jääradasta ulkourheilupuistoon ja sen jälkeen muutaman tutun päivityksiä somekanavissa paikasta. Meillähän lapset harrastavat muodostelmaluistelua kilpatasolla ja yleensä tähän aikaan vuodesta tai muutenkaan ei kyllä ole mitään vapaa-ajan ongelmia ainakaan siten, että aikaa olisi liikaa ja pitäisi varta vasten keksiä tekemistä. Yleensä tuppaa vähän olemaan toisinpäin.
Nyt kuitenkin kaikki kotimaan kisat on peruttu ja koska Vaasassa jatkuu 10 henkilön kokoontumisrajoitukset, ei virtuaalitapahtumiinkaan voi osallistua. Treenejä toki on, mutta kaikki ekstra kiva niiden ympäriltä on peruttu.
Niinpä sain sitten ajatuksetn lähteä lähikuntaan, Kurikkaan katsastamaan luistelurata. Tytötkin innostuivat ajatuksesta, joka näin teinitasolla ei ole aina niin sanottua, vaikka laji olisikin tuttu :-) Lauantaina heitettiin luistimet autoon ja auton nokka kohti Kurikkaa. Löydettiin heti perille ja ei kun luistimet jalkaan. Sää oli aurinkoinen ja muutaman asteen pakkasella. Aivan täydellinen talviulkoiluun.
Paikalla oli hyvät, siistit ja lämpimät pukuhuoneet, jossa luistimet sai vaihdettua, ulos mentiin suoraan jäälle ja siitä olikin helppo lähteä kiertämään rataa, kun ensin selvitettiin kiertosuunta. Jää oli hyvä, selvästi hyvin huollettu ja ihmisiä oli paljon, kuten odottaa saattoi.
Rata itsessään oli aika lailla tasainen, mutta pari alamäkeä oli 750 metrin reitin varrella ja yksi ylämäki. Alamäet allekirjoittanut hieman jännitti alkuun ja oli pakko ottaa tytöistä tukea, mutta muutaman laskun jälkeen alkoi nekin sujumaan, kun luotto itseen ja luistimiin löytyi. Ylämäki ei tokikaan myöskään ollut mikään jyrkkä, mutta ei sekään ihan itsestään mennyt.
Luisteltiin rauhakseen, tytöt teki temppujaan ja oli oikein mukavaa. Radan keskellä oli myös pieni kenttä, jossa saattoi vähän pelata jääkiekkoa tai ihan vaan luistella. Jääradan läheisyydessä meni myös hiihtolatu ja hiihtäjiäkin näkyi olevan useampia. Radan kyljessä oli myös kaukalo, jossa vähän varttuneempi väki pelasi myös jääkiekkoa.
Käsittääkseni rata oli tehty nyt ensimmäistä kertaa ja on kyllä ollut ihan nappiajatus näin koronan ja rajoitusten keskelle. Ainoa negatiivinen asia henkilökohtaisella tasolla on, että aavistuksen liian kaukana on. Ihan joka viikko ei viitsi ajella, käytännössä reissuun menee sitten kuitenkin iso osa päivästä. Toisaalta, mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa ja kun ei muihinkaan reissuihin pääse. Aivan hyvin voi tehdä muutaman reissun Kurikkaan. Suosittelen lämpimästi.
Instagram: h_niinahelena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti