Viime lauantaina pakattiin auto ja suunnattiin kohti Lapuaa Simpsiön hiihtokeskukseen. Täällä laukeuksillahan ei tunnetusti juuri mäkiä ole, mutta silti muutamakin pieni laskettelukeskus löytyy maakunnasta. Yksi, Öjberget jopa Vaasasta. Se on vain niin pieni, että hienon sään sattuessa viikonloppuna aika menee lähinnä hissijonossa.
Simpsiö on läntisen Suomen suurin monirinteinen laskettelukeskus. Simpsiöllä on kuusi rinnettä hisseineen. Korkeutta on 90 metriä ja pisin rinne on 600 metriä. Rinnealueelta löytyy myös muita aktiviteettejä laskettelun lisäksi. Perinteisen hiihdon ystäville löytyy valaistut hiihtoladut vaihtelevassa maastossa. Lisäksi keskuksesta löytyy pulkkamäki. Alueelta löytyy myös ravintola ja pidemmäksikin aikaa voi majoittua huoneistohotelliin tai mökkeihin.
Simpsiö on noin tunnin ajomatkan päässä Vaasasta, joten ei vaadi kovin suuria ponnisteluita. Sinne siis suunnattiin. Lapset ovat lasketelleet pienestä pitäen, toki väliin on sattunut talvia, jolloin ei juurikaan ole laskettelemaan päässyt lumen puutteen ja aikatauluongelmien takia. Tänä talvena sen sijaan on lunta riittänyt ja aikaakin eri tavalla, kun ei ole päässyt matkustamaan eikä muut harrastukset ole vieneet kaikkea aikaa.
Mies on myös lasketellut pikkupojasta lähtien, mutta itse olen lasketteluvermeet pukenut ensimmäistä kertaa päälleni vasta muutama vuosi sitten, 37-vuotiaana. Lapsena homma jäi tutustumatta, teininä ei kiinnostanut ja siitä vähän vanhempana en uskaltanut. Jostain se innostus kokeiluun tuolloin ensimmäisellä kerralla löytyi, mutta kuitenkin olen lasketellut tätä ennen vain pari kertaa. Ensin Simpsiöllä ja toisen kerran Levillä pari vuotta sen jälkeen. Nämä kerrat on menneet lähinnä auraten ja osittain syytän kyllä myös huonoja välineitä. Sukset olivat aivan liian pitkät ja ns vanhanaikaiset.
Alkuvuodesta löysin juuri oikeanlaiset sukset hyvästä alesta ja päätin opetella taas vähän lisää. Mies ilmoittautui opettamaan ja niinpä Simpsiölle päästyämme suuntasimme harjoittelumäkeen lasten mennessä suoraan oikeaan rinteeseen.
Sain isännältä hyvät ohjeet, mutta silti pienen nyppylän päällä hirvitti, alkuun jännitti myös hissi, joka harjotusmäessä on ns tuttihissi :-) Edellisestä kerrasta oli kuitenkin se muutama vuosi vierähtänyt. Hissistä selvittiin ja mäen päällä meinasin tyylilleni uskollisena mennä täysin lukkoon. Pikkuhiljaa sitten miehen opastuksella pääsin etenemään mäkeä alas hallitusti. Ensimmäinen meni täysin auraten. Toinen ja kolmas jo vähän paremmin, jonka jälkeen myönnyin siirtymään oikeaan rinteeseen.
Taas jännitti hissi. Ja taas selvittiin. Ylhäällä tuli taas tuumaustauko, rinne ei ole jyrkkä eikä kovin korkea, mutta huipulla on aika jyrkkää varsinkin kokemattomalle. Siinä tehtiin taas vähän ajatustyötä ja aurattiin lisää. Kyllä se siitä alkoi sujumaan. Miehen tavoitteena oli saada minulta auraus kokonaan pois, mutta ei ihan onnistuttu. Ymmärsin kuitenkin tekniikan ja se alkaa löytyä pikkuhiljaa. Vauhtiakin alkoi tulla ihan kivasti.
Ehkä homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Talvi ei kuitenkaan ihan heti ole loppumassa.
Sääkin oli lopulta hyvä, aurinko ei paistanut, mutta se ei menoa haitannut. Mukavaa yhteistä aikaa perheen kanssa. Kahden teinin perheessä sitä ei liiemmin ole. Tai aikaa on ja vaikka kaikki ollaan kotona viihtyviä tyyppejä, sitä yhteistä tekemistä on kuitenkin nykyisina aika vähän. Teinit puuhaa omiaan eikä vanhempien ehdotukset juurikaan kiinnostele. Leffailta joskus saadaan aikaiseksi.
Kyllä laskettelu vois olla mun juttu ja homma alkaa vielä sujumaan, jos muutaman kerran pääsisi vielä tänä talvena. Lunta kuitenkin näkyy riittävän vielä pitkäksi toviksi :-)
Tykkäätkö sä laskettelusta?
Instagram: h_niinahelena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti