Pidemmät treenit on tapana tehdä viikonloppuisin ja sisältö vähän vaihtelee tilatneen mukaan. Yhtenä lauantaiaamuna tytöillä oli oman harrastuksensa varainhankintatalkoovuoro ja aiheena inventointi. Vuoro alkoi klo 6.00 aamulla ja koska tähän ei nyt tällä kertaa vanhempia tarvittu mukaan, sainkin kuningasidean, tekisin tuona aikana viikonlopun pitkän lenkin. Kuskata piti kuitenkin niin ajan voi aivan hyvin käyttää hyödyksi.
Siippa innostui myös lähtemään mukaan ja niinpä heitettiin tytöt inventointikohteeseen, auto parkkiin ja marssimaan. Aikaa oli noin kolme tuntia ja tarkoitus kävellä, mukaan piti ottaa myös vettä ja varmuuden vuoksi muutakin pientä evästä. Olis siinäkin mielessä kiva, että tuolla suunnalla kaupunkia ei juurikaan tule liikuttua muutenkaan, joten ihan uusia maisemia.
Kuten aina pitkät lenkit, suunnittelin tämänkin etukäteen, lopputuloksena pitäisi olla noin +-15 km, eli ihan hyvä pituus. Kuluneen viikon lopulla satoi lunta ihan kiitettävästi ja osa oli auraamatta vielä kyseisenä aamuna. Lämpötila oli noussut pakkasesta nollan tienoille ja vettäkin vähän sateli. Tuulta ei juurikaan vaikuttanut olevan, vaikka oltiin suhteellisen lähellä rantaa.
Kuten odotettavissa oli, ihmisiä ei tuohon aikaan juurikaan liikkeellä näkynyt, muutama hassu työmatkalainen tuli vastaan. Sinänsä siis rauhassa sai mennä. Reitti oli pääosin tasaista pyörätietä, mutta paikoitellen auraamattomuus toi vaihtelua askellukseen ja vastaavasti välillä oli kiiltäväksi aurattuja tien pätkiä ja siihen päälle kun vähän sateli vettä, oli matkanteko välillä varsinaista sipsuttelua. Mäkiä reitillä oli vähän, mutta jonkin verran kuitenkin, jossain vaiheessa reitti kääntyi myös niin, että tuuli suoraan edestä ja edelleen päälle vesisade. Ei kuitenkaan huumori loppunut vaan matka taittui mukavasti.
Mitattu reitti kun oltiin kierretty, oli aikaa kulunut vähän vajaa kaksi tuntia ja kilometrejä noin 11. Hyvin verkkaisesti siis kuljettiin, mutta niin oli tarkoituskin pitää sykkeet alhaalla ja lenkki peruskestävyysalueella. Meillä oli aikaa vielä noin tunti ja päätettiin kiertää vielä mutkan kautta takaisin autolle. Se mutka olikin sitten varsinaista sipsuttamista. Kiiltäväksi aurattu ja vettä oli ehtinyt sataa jo tovin, tie oli käytännössä peilijäässä ja kävelinkin lähestulkoon hangessa, omistan nastakengät, mutta en tykkää käyttää niitä pitkillä lenkeillä, jalassa oli siis Salomonin maastokuoksukengät, joita pääasiassa käytän talvella muutenkin. Ukolla oli nastat ja välillä käveltiin käsikynkkää, että pysyi rouvakin pystyssä.
Lähestyttiin autoa ja päätin itse vielä koukata räpsimässä pari valokuvaa Vaasan uudesta mutkasillasta. Muuten harmikseni unohdin kuvat matkalta muuten, tosin eipä siinä paljon kuvattavaa ollut, tyhjiä katuja ja katulamppuja :-)
Yhteensä matkaa kertyi viimeisen kuvauskiepin kanssa 14 km. Ihan hyvä peruskuntotreeni. Niitä pitäisi olla enemmänkin, koska muuten treenit tahtovat olla vähän liian korkeasykkeisiä tarkoitukseen nähden. Peruskunnossa on kehitettävää ja bodyattack, bodystep ja vitosen juoksut eivät ole parhaita mahdollisia peruskunnon kehittämiseen, koska niissä syke nousee peruskuntotreeniin nähden liian korkealle.
Peruskunto on kuitenkin kaiken pohja ja sen päälle sitten vasta rakennetaan muita osa-alueita. Monta kertaa on verrattu esimerkiksi talon rakentamiseen, ellei talon perustustyöt ole kunnolla tehty, huono sen päälle on mitään alkaa rakentamaan. Peruskunta saa hyvin kehitettyä juuri kävelyllä, kevyellä hölkällä, pyöräilyllä tai millä vain, kunhan syke pysyy tarpeeksi matalalla. Sykemittarista on tietysti kätevä tarkistaa syke, mutta ellei omista mittaria, on muitakin keinoja. Nyrkkisääntönä voi pitää neljän P:n sääntöä Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta.
Periaatteessa tasaisen peruskuntotreenin kuormittavuus pysyy niin alhaisena, että sitä voisi jatkaa todella pitkään. Alkuun tuntikin riittää ja kunnon kasvaessa matkaa ja aikaa voi lähteä pidentämään. Keskimäärin 2-3 tuntia on hyvä aika, mutta tavoitteesta riippuen voi aika olla huomattavasti pidempikin ja luonnollisesti kunnon kasvaessa matkaa ja aikaa voi pidentää entisestään.
Alhaisen kuormittavuutensa takia pitkästäkin peruskuntotreenistä palautuu suhteellisen nopeasti mikäli ei ihan nollasta lähde. Kunnon ja innnon kasvaessa haastavinta peruskuntotreenissä on ehkä pitää vauhti ja näin ollen syke tarpeeksi matalana, että vaikutus kohdistuu oikeaan paikkaan, peruskuntoon. Toisaalta mikään ei estä hakemasta hieman tehoja ja vaihtelua peruskuntolenkeillekin esimerksiksi pienillä juoksupyrähdyksillä. Kunhan treeni ei käänny liian korkeasykkeiseksi juoksuksi.
Peruskuntotreeni voi siis olla kävelyä, hölkkää, pyöräilyä, juoksua. Kunhan syke pysyy tarpeeksi matalalla. Itselläni tällöin hölkätessä tai juostessa vauhti voi olla jopa niin hidas, että reippaasti kävellen pääsee ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti