Ajattelin kertoa nyt vähän historiaa tästä juoksuinnostuksestani. Jää sitten itsellekin kirjoitettuna muistiin :-)
Muutamiin kilpailuihin on tullut osallistuttua ja se alkoi oikeastaan vahingossa. Aikanaan kun juoksusta innostuin, maratoneja juokseva kaveri kehotti osallistumaan puolikkaalle. Tuntui mahdottomalta ajatukselta, mutta siitä huolimatta jäi kaivelemaan.
Liikkeelle olin lähtenyt käytännössä nollasta. Joskus nuorempana olin käynyt suhteellisen paljonkin erilaisissa jumpissa, mutta varsinainen kestävyysliikunta ei koskaan ollut kuulunut arkeeni kävelyä kummemmalla tavalla. Itseasiassa muistan sanoneeni, että en osaa juosta. Siis kuinka ei osaa juosta? Tarkoitin sillä lähinnä hengitystekniikkaa ja vauhdin jaksottamista ja osaaminen tarkoitti sitä, että pingoin aina liian lujaa. Ei sitä olemattomalla kunnolla tietenkään kukaan jaksa.
Pikkuhiljaa, kun aihe alkoi kiinnostamaan, tutkin asiaa netistä ja lehdistä. Löysin aloittelijan juoksuohjelman, jota lähdin toteuttamaan. Ohjelma alkoi ihan nollasta, ensin kävelyä, pikkuhiljaa minuutin juoksupyrähdyksiä. Sitten kahden minuutin. Viiden minuutin kävelyjä välissä. Muistan, että joskus oli niin raskasta. Mutta onhan se vieläkin, jos huono päivä sattuu.
Jossain vaiheessa kävin lyhyen juoksukoulunkin ja siellä tapahtui muutama ahaa -elämys. Ei tarvitse juosta verenmaku suussa niin lujaa kuin kintuista pääsee. Ei. Riittää kevyempi eteneminen ja jos haluaa kehittää kuntoa ns nollasta, nimenomaan siitä tulee lähteä liikkeelle. Vetoja ja kiihdytyksiä ehtii sitten myöhemmin.
Juoksukoulussa juoksin ensimmäistä kertaa eläissäni muutaman kilometrin matkan putkeen pysähtymättä eikä se tuntunut edes pahalta. Mikä voittajafiilis olikaan sen jälkeen, muistan vieläkin sen tunteen, vaikka aikaa on jo vierähtänyt useampi vuosi.
Juoksukoulu oli oikeastaan se ratkaiseva tekijä, voisin jatkaa juoksua vähän tavoitteellisemmin ja ehkä jopa osallistua puolimaratonille.
Juoksukoulun jälkeen alkoi siis treenaaminen Vaasassa järjestettävälle puolimaratonille. Tavoitteena oli ainoastaan maaliinpääsy ilman yhtäkään kävelyaskelta, että voisin sanoa juosseeni koko matkan. Niin tapahtuikin ja sen jälkeen nälkä kasvoi, seuraavana keväänä osallistuin Kyrönjoki maratonin puolikkaalle. Samoin sitä seuraavana keväänä. Syksyllä oli taas aika Vaasan puolikkaalle.
Keväällä HCR ja seuraavana keväänä myös. Olen siis osallistunut kolmeen eri puolimaratoniin, kaikkiin kaksi kertaa. HCR, joka on siis Helsinki City Run lähdin ns soitellen sotaan, en juurikaan treenannut. Maaston profiili oli erilainen kuin täällä lakeuksilla. Oli enemmän mäkeä ja vaihtelevuutta. Jo ensimmäisen HCR:n jälkeen päätin, että tämä laji oli nyt tässä. Minä olen juoksuni juossut, ei mitään järkeä osallistua kilpailuihin, kun niin sanottu treenaaminen tapahtuu muutama viikko ennen koitosta. Sama toistui seuraavana keväänä ja samat ajatukset. Juoksut on juostu, jos ei ihminen ymmärrä mitä on menossa tekemään ja vetää itsensä piippuun stressaten etukäteen treenaamattomuutta ja jälkeen päin huonoa aikaa, koska ei ole treenannut. Onko siinä mitään järkeä? Silloin päätin, että ei ole ja lopetin juoksemisen.
Samalla jäi myös muu liikkuminen aika vähäiselle. Ei ollut oikeastaan kuin vähän kävelyä ja silloin tällöin kävin jumpassa tai salilla. Painokin siinä alkoi nousta ja vaatteet kiristämään.
Useamman vuoden olen jo pyöräillyt työmatkat. Välillä ympäri vuoden. Matka on suhteellisen lyhyt ja kesäaikaan olen usein pyöräillyt lenkin kautta töihin siten, että viiden kilometrin matka on välillä moninkertaistunut. Huomasin nauttivani pyöräilystä etenkin aamuisin ja työmatkojen venyttämisestä tulikin melkein joka-aamuinen rutiini.
Välillä juoksuintokin nosti päätään ja saatoin tehdä niin, että pyöräilin ensin töhin, kävin heittämässä repun pukuhuoneeseen ja kävin vielä tekemässä juoksulenkin. Liikunnasta huolimatta tai siitä johtuen ruoka kuitenkin maistui ja paino oli salakavalasti päässyt nousemaan niin, että juoksu oli raskasta. Koin aikaisemmin jotenkin, että juoksu on ainoa oikea urheilulaji kunnon kehittämiseen ja ylläpitämiseen ja koska en sitä ollut viime aikoina tehnyt, koin olevani huonossa kunnossa enkä tee mitään. Näin asia ei kuitenkaan ollut.
Pyöräilystä innostuneena lähdin työkaverin houkuttelemana myös Botniapyöräilyyn. Myös sinne lähinnä soitellen sotaan, olihan se kesäloman päätteeksi. Kokemuksena pyöräilykisa oli hieno ja loppuaika oli päivän kuntoon nähden erittäin hyvä. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta menimme kaverin kanssa koko matkan yhdessä ja se toi tsemppiä etenemiseen. Tuo tapahtuma oli pari vuotta sitten, kun helle helli Suomea monta viikkoa, myös kisapäivänä oli lämpöä noin 30 astetta ja se toi oman haasteensa kilpailuun.
Viimeisimpänä vaan ei todellakaan vähäisimpänä polkujuoksu Transgrancanaria Gran Canarialla helmikuussa 2019. Gran Canaria on meille tuttu lomapaikka ja olimme jälleen menossa sinne talvilomalle pariksi viikoksi. Transgrancanaria osui loman ajalle ja siitähän se ajatus sitten lähti. Matkavaihtoehtoja oli monta, mutta päätyi lopulta 30 kilometrin matkaan. Sinnekään ei suuremmin treenailtu, kaiken lisäksi mursin käteni vielä yhdellä niistä harvoista treenikerroista muutama viikko ennen lähtöä. Onneksi ei tullut kipsiä ja lääkärin luvalla sain osallistua kisaan. Vähäinenkin treenaaminen kuitenkin jäi ja lähdinkin siihen matkaan lopulta ajatuksella kävellään. Tuo kisa oli kuitnekin jotain ihan uutta, en osannut etukäteen edes kuvitella mitä on tulossa, oli nousua ja laskua, kivikkoa ja kuivaa maastoa, pirunpeltoa. Pääsin kuin pääsinkin tuonkin kisan kuitenkin ehjänä maaliin.
Syksy 2012 Vaasa maraton puolikas
Kevät 2013 Kyrönjoki maraton puolikas
Kevät 2014 Kyrönjoki maraton puolikas
Syksy 2014 Vaasa maraton puolikas
Kevät 2015 HCR
Kevät 2016 HCR
Kesä 2018 Botniapyöräily 67 km
Talvi 2019 Transgrancanaria polkujuoksu 30 km
Transgrancanariasta jäi taas nälkä ja taustalla kytenyt ajatus MIUT Madeirasta syttyi kunnolla. Se oli tarkoitus toteuttaa viime keväänä 2020, mutta olosuhteiden pakosta koko kisa peruttiin ja osallistumisen sai siirtää ensi vuoteen 2021. Sitä kohti nyt mennään ja katsotaan kuinka akan käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti